-*- coding:utf-8 ; mode:org -*-
Käyttöjärjestelmät, kevät 2018.
Tämä on suunnitelma, joka muuttuu ajankäytön ja muun
perusteella. Pohjana luentojen eteneminen viime vuonna, jolloin
kokonaisuus oli jo aika perushyvä.
* Luentojen toteuma 2018:
** Luento 1: Aloitus, yleisinfo ja suoritusvaatimukset
Luennon päätavoite on kuvailla kurssin tekniset vaatimukset ja muu
perusinfo. Varsinaiseen asiaankin ehdittiin alustavalla tasolla aivan
lopuksi.
- Esittelyt: opettajat, opiskelijat, opiskelijoiden pääaineet
(Millainen jakauma 2018? Valtaosa tietotekniikka. TJT hyvänä kakkosena.
Löytyy myös ainakin fyysikoita. Opiskelijoiden
pääasialliset käyttöjärjestelmät omassa käytössä (pöytäkoneet,
tabletit, älypuhelimet)?
- Perinteinen ryhmäkuva vuosia harjoitellulla
koreografialla... Kaikki, mitä "koreografiassa" nähdään, liittyy
yksityiskohtiin, joiden parissa kurssilla pyöritään alusta loppuun,
muiden asioiden muassa.
- Käydään läpi, mistä kaikki kurssiin liittyvä löytyy (kaikkiin löytyy
linkki kurssin nettisivulta):
* Luentomoniste
* Osaamistavoitteet
* Demot ja niiden palautusjärjestelmä:
Demot on julkaistu toistaiseksi HTML-muodossa (linkki kurssin
etusivulta).
Seuraavalla luennolla tulee tarkempi opastus ensimmäisiin
demoihin, joten sinne asti voi olla ihan hyvä vielä malttaa ja
käyttää aikaa vaikkapa esitietojen kertaamiseen, erityisesti
Ohjelmointi 1:n osalta!
Palautusjärjestelmää ei ole vielä ehditty testata tälle vuodelle,
joten teknisestikään tänään ei ole vielä hyvä päivä palauttaa.
Demojen miettiminen ryhmässä on aina suotavaa, mutta jokaisen
tulee palauttaa tiedosto omalla tunnuksellaan jo teknisistä
syistä. [Lisäksi jokainen vastatkoon omalta kohdaltaan siitä, että
aivan itselle kertyy käytännön osaamista, vaikka frendi jeesaa! On
se myös frendin vastuulla!]
* "Palopuhe" demojen tekemisestä. Olennaisimmat kohdat aiemmilta
vuosilta havaittuna:
+ Ohjeet on syytä lukea ja ymmärtää ennen palautuksen tekemistä.
+ Vastausten ei tarvitse olla täydellisiä - tarkistus on harkinnan
mukaan, voidaanko vastauksen perusteella ns. "epäillä" ettei ole
ymmärretty asiaa.
+ On suorastaan epäkohteliasta palauttaa lähdekoodia, joka ei
käänny syntaksivirheen takia!
+ Palautettavan tiedoston muoto on tärkeä monesta syystä,
(mukaanlukien puoliautomaattinen rekisteröinti Korppiin),
joten ohjeet on tosiaankin luettava, jos mielii saada tehtävät
läpi!
* Aikataulut ja salit: Korpissa. (Päivittyy kurssin alkuvaiheessa.)
Ryhmäohjauksia mikroluokissa kenties ainakin käyntiin
pääsemiseksi. Aikatauluista tiedotetaan.
Luennot ovat iltapäivästä - tehdään yhteinen ratkaisu, pidetäänkö
niissä tauko vai jätetäänkö tauko pois ja lopetetaan aiemmin: TODO
* Materiaalin reaaliaikainen tilanne -> YouSourcessa. Päivitysten
julkaisu useimmiten 1-2 tunnin kuluttua luennon päättymisestä.
- Käytiin läpi määrälliset vaatimukset, jotka ovat jo näkyvillä myös
nettisivulla ja palautusjärjestelmässä: Pakolliset demot ja
tentti. Vapaaehtoiset demot ovat "porkkana" ja "täky" syvällisemmän
osaamisen hakemiseen; kevään kurssin aikana niistä saa
bonuspisteitä.
- Etenkin etäopiskelijoille, mutta myös muille, meillä on käytössä
kaksi vertaistukikanavaa: yksi virallinen ja yksi epävirallinen:
* Sähköpostilista itka203_kevat2018_keskustelu@korppi.jyu.fi on
virallinen. Viestit arkistoituvat listan jäsenille, mutta eivät
julkisesti.
Tarkoitus: kysykää apua kaverilta -> kaverit vastaa -> seuraavat
kaverit oikaisevat, jos edellinen vastaus ei ollut aivan nappiin
-> opettajat saattavat kommentoida ehtimisensä mukaan.
Lista on erillinen, jotta informaatioähkyä välttävä opiskelija
voi halutessaan poistua omatoimisesti listalta. Viralliset
tiedotteet tulevat toisen listamme kautta, joka myös arkistoituu
julkisesti.
* IRC-kanava ircnetissä, jonka nimi on tässä "kryptattuna"
seuraavan muotoinen: risuaitamerkki + kurssikoodi pienillä
kirjaimilla. Sinne ei haluta ulkopuolisia, ja siksi
kryptaus. Luennolla näytetään esimerkki. (IRC-palvelu ei ole
Jyväskylän yliopiston tukema palvelu, eikä se ole kurssin
tiedotuskanavana virallinen. Hyödyllinen vertaistukikanava se
on, ja irc.cc.tut.fi -palvelin ottaa vastaan yhteyksiä niistä
JY:n koneista, joilla meidän demot tehdään)
Tarkoitus: jutelkaa pizzan tilauksen lisäksi tarvittaessa
kurssinkin asioista -> yleensä ollut porukkaa hengaamassa, joten
usein reaaliaikainen vastaus ongelmakohtiin -> nieminen idlaa
kanavalla ja logaa keskustelua + vastaa ehkä ennen toukokuuta,
jos on vastatakseen.
Yksi täkäläinen IRC-ohje: http://linkkijkl.fi/ohjeita/irc-ohje/
Hieman ehdittiin jopa itse asiaankin luennon lopussa:
- Demo1:n ohje, tavoitteet sekä tarpeelliset varoitukset ohjeen alussa.
- Tekemisen saa aloittaa, kun on sisäistänyt varoitukset!!
** Luento 2: Luentomuoto, demo-ohjeistus, varoitukset(!)
Tästä luennosta alkaen mennään kaikki asiat juurta jaksaen käytännön
esimerkkejä näyttäen ja auki selittäen. Tavoite on, että viimeistään
demojen 1 ja 2 jälkeen opiskelijat uskaltautuvat myös itse kokeilemaan
samoja juttuja omatoimisesti. Turvallisuus- ja mukavuussyistä tämän
luennon varoitukset on syytä ensin sisäistää.
Mini-info:
- Demojärjestelmän käyttöönotto etenee, ilmoitetaan kun on online.
- "Open labrapäivä" -konseptin selitys; ensimmäinen sessio torstaina
8:30-12 mikroluokassa MaD206.
Pääteyhteys ja siihen liittyvät asiat:
- Luentomuoto ja kurssin työkalut alusta alkaen ja esimerkit näyttäen:
pääteyhteys, bash-shell ja tekstipohjaiset työkaluohjelmat.
- Näytään, mitä tapahtuu kulissien takana ennen luentoa:
pääteyhteys, KiTTY-asetukset, screen, komentojen antaminen.
- UNIX-käyttäjätunnuksen aktivointi salasana.jyu.fi -palvelussa.
- Miten lähdetään tekemään demoa 1: Alkuvaroitukset (uudestaan) ja
toisaalta rohkaisu.
- KiTTY -pääteohjelma (asennettava itselle, jos haluaa tehdä kotoa
käsin; tehtävien palauttaminen kotoa käsin tulee vaatimaan
lisukkeen, josta infoa ensimmäisen demotehtävän palautusohjeessa).
- HUOM: Windows-pääteyhteysohjelman (esim. KiTTY) todennäköinen
ääkkösongelma ja sen korjaaminen: Omissa asetuksissa todettava
etäkoneen merkistö; meidän tapauksessa UTF-8
- Komento alussa, sitten argumentit. Kaiken näytetyn tulee sujua
viikon päästä jokaiselta mikroluokassa tai kotona ilman
pienintäkään vaikeutta. Demot 1&2 opastavat alusta lähtien.
- Screen-ohjelman käyttöesimerkki
- Lopussa spoileria demo 1:een, useless use of echo ym.
- kill ja kuinka selvitä "nolosta ikuisesta silmukasta".
- Ja sitten vaan tekemään!
** Luento 3: Yleiskuvaa, tavoitteita, esitietoja
Päivän päätavoite on saada omatoiminen lukeminen ja tehtävien
tekeminen käyntiin. Seuraava luento on vasta kahden viikon päästä
(välissä pääsiäistauko).
- Tilanne demojärjestelmän suhteen: Näyttää hyvälle, alustavat
kokeilut ovat osoittaneet järjestelmän toimivaksi ainakin, kun
sitä käyttää nätisti. Demotehtäville tulee vielä luoda
palautusmekanismi, puhdistaa kokeilut ja sitten järjestelmä
julkaistaan.
HUOM: Palautuslaatikon puute ei edelleenkään vaikuta mitenkään
demojen tekemiseen - ainoastaan palauttamiseen ja tarkistamiseen. On
tärkeää aloittaa demot, jos ei vielä ole sitä tehnyt!!
- Huomatkaa open labrapäivä ja Koodaamo
- Ohjeellinen "deadline" noin 1 tehtävä / viikko.
Sitten kohti itse asiaa:
- Mainintoja oppikirjoista, esim. OSTEP http://pages.cs.wisc.edu/~remzi/OSTEP/
- Kurssimonisteen luonne. HUOM: Nyt alkakkee sukeltaa monisteeseen!
- Ensimmäinen vilkaisu "jyrkempään" taustamateriaaliin:
AMD64-manuaalit, POSIX, C99 spesifikaatio. Mitä ihmettä ja miksi?
- Miten homma jatkuu demossa 2: Screen-ohjelman käyttely. Demoissa
tulee paljon muutakin. Ajatuksella kannattaa tehdä, mutta aloittaa
pian.
Mennään luentomonisteen puolelle:
- Sisällysluettelon pääotsikot suhteessa kansainvälisiin
osaamistavoitteisiin. Samoja ovat.. jatkokurssien opettajat
aika-ajoin kyselevät, mitä tällä kurssilla käsitellään. Päädyn
lupaamaan noin yhden luennon mittaisen ensijohdannon aika monesta
tärkeästä asiasta, joissa myöhemmin mennään syvemmälle.
- Johdanto: Kerrokset ja rajapinnat. Käyttöjärjestelmän rooli
informaatioteknologian kokonaiskuvassa. Käyttöjärjestelmäkurssin
rooli IT-alan oppisisällössä ja suhde muihin osaamiskohteisiin.
- Esitietojen varmistaminen: Mitä ohjelmointi 1 -kurssilta pitäisi
muistaa ( ks. https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/sisallys )
- Esi- tai ennakkotiedot: Palautellaan mieleen Ohjelmointi 1 -kurssia:
alkeistietotyypit, määrämuotoiset tietorakenteet ja
taulukot. Ilmeneminen C:n lähdekoodissa (ei kovin erilaista kuin
esim. C#:ssa tai Javassa, joiden syntaksi tarkoituksella jäljittelee
C:tä).
HUOM: Hetimiten demon 1 & 2 ääreen ja lukemaan monistetta, jos ei olla
jo näissä menossa!!
** Luento 4: Tietokonelaitteisto, tiedosto, kääntäminen, konekieli, debugger
*** Infoa keväälle 2018:
- Demojen palautusjärjestelmä viivästyy pienen tietoturvateknisen syyn
vuoksi. Demoja saa ja pitää edelleen tehdä - seuraavaksi demo 3.
Jonnen ja minun YPE15-opetuskokeilut ("save-the-date"):
- Mikroluokassa tiistaina 17.4.2018; teemana C-kieli.
- Osallistumalla kuittaantuu pakollinen demo 4
- Keskenään identtiset sessiot - voit ilmoittautua Korpissa vaikka heti.
- Muoto on parityö. Parit ratkotaan paikan päällä siten, että
jokaiselle tulee mahdollisimman vähän ennalta tuttu pari.
- Jos et pysty tulemaan paikalle tai suoritat kurssia eri aikaan,
tarjolle tulee korvaava itsenäinen tehtävä demo 4:n
suorittamiseksi. Tehtävä julkaistaan lähisession jälkeen.
- Demo 4:n tehtäväohjeen teksti olisi syytä sisäistää ennen
mikroluokkasessiota.
- Luennoilla 16.4.2018, 18.4.2018, 23.4.2018 saattaa tapahtua lisää
kokeiluja.
- Kurssikaverimme muista oppiaineista ovat tarkkailemassa kokeiluja.
- Kysymme osallistujilta palautetta ja toivomme aktiivista
osallistumista tältäkin osin.
*** Esitietoja
- Pintapuolisia esi- tai ennakkotietoja kurssien Algoritmit
1&2. -puolelta. Arkihavaintoja abstrakteista tietorakenteista:
tietue/olio, taulukko, lista, jono, pino, puu.
Lukujärjestelmistä:
- lukujärjestelmät ovat tavallaan "esitieto", joka tavallaan käydään
läpi Ohjelmointi 1:n sisällössä, mutta melko varmasti tarvitsee
kertausta. Laitteiston lähellä toimittaessa välttämätön
ymmärtää. Erityisesti binääri-, heksa- ja oktaaliluvut.
- Tarkentava kysymys yleisöstä (2017): Negatiivisten kokonaislukujen
esittäminen?
Tyypillistä on kahden komplementtiesitys... palataan tähän varmasti
myöhemmin. Heksana kirjoittaisin koodiin esim. -0x7B, jos
tarkoittaisin kymmenjärjestelmän lukua -123. MUTTA, jos haluaisin
ihan kirjoittaa 8 bittiä, jotka tarkoittais esim. etumerkillistä
-1:tä kahden komplementtiesityksessä 8-bittisessä tallennustilassa,
niin voisin kirjoittaa 0xff. -2 == 0xfe jne.
0xff + 1 (8-bittisenä) = 0x00
0xff + 3 (8-bittisenä) = 0x02
Jos olisi 16-bittinen tallennustila, niin -1 olisi 0xffff jne. Aina
jos kaikki bitit on ykkösiä, niin kahden komplementtiesitys
tulkitaan luvuksi -1.
Heksalukuja tarvitaankin yleisimmin juuri silloin, kun nimenomaan
bittiesityksellä on väliä. Näin ollen "-0x7B" on luultavasti aika
harvinainen tapa kirjoittaa koodiin vakio "-123"
- Googletellaan löytyisikö aihepiiriin liittyvä video edelleen haulla
"Ariane 5 test launch". Kurssin asiat eivät ole rakettitiedettä,
mutta rakettienkin kanssa toimittaessa ne täytyy ymmärtää,
mm. lukujärjestelmät ja tallennustilan rajallisuus
laitteistossa. Videolla paukahtaa puolisen miljardia euroa nätisti,
koska 16 bitin mittaiseen tallennustilaan yritettiin laittaa luku,
joka olisi tarvinnut useampia bittejä. Oli siinä muutakin, alkaen
muuttuneista vaatimuksista (tavanomaista ohjelmistoissa) ja
puuttuvista esitarkistuksista (tavanomainen paikka, josta
säästetään, kun painotetaan aikatauluja). Lisätietoa, jos
kiinnostaa:
http://sunnyday.mit.edu/accidents/Ariane5accidentreport.html
- Kerratkaa tai opetelkaa ensimmäistä kertaa binääriluvut, heksaluvut
ja oktaaliluvut!! Jatkossa katsotaan heksoja paljon!
Nyt vaelletaan johdannon kerroskuvan matalimmilla tasoilla,
lähellä tietokonetta ja prosessorin rajapintaa.
*** Tietokonelaitteistosta
Välttämätön päällekkäisyys kurssin Tietokoneen rakenne ja
arkkitehtuuri kanssa (joka ei välttämättä mahdu samaan
sivuainepakettiin tämän kurssin kanssa):
- Tietokoneen perusrakenne (CPU, muisti, IO-laitteet, väylä)
- CPU:n välttämättömät osat (kontrolliyksikkö, ALU, rekisterit,
sisäiset väylät); vähintään käskyosoiterekisteri (IP), jokin
rekisteri laskutoimituksille sekä loogisia ehtoja kuvaavia
lippubittejä.
- Nykypäivä: symmetrinen moniprosessorijärjestelmä / multicore
[klusterit? pilvipalvelut? virtualisointi? - pääasiassa
jatkokurssien aiheita; samoin rinnakkaislaskenta GPU:lla eli
grafiikkaprosessorilla. Mainittakoon nämä kuitenkin ohimennen.]
- muistihierarkia (rekisterit, välimuistit L1, L2,.. , keskusmuisti)
lokaalisuusperiaate mainittu jo myös. Jäi hyvin alustavalle tasolle;
palattava aiheeseen myöhemmin tarkemmin!
- Lisää viimeistään demossa 2 vastaan tulevia termejä: Prosessi,
prosessi-ID. lapsiprosessi, vanhempiprosessi, prosessipuu.
*** POSIX-vartti:
- Mikä on POSIX? Kuka sen on tehnyt? Mitä se sanoo esimerkiksi tällä
luennolla tai aiemmin nähdyistä asioista?
+ Suositellaan iltalukemiseksi alun yleiskuvaukset ja rajaukset -
POSIX ei ota kantaa laitteistorajapintaan eikä käyttöjärjestelmän
sisäiseen rakenteeseen; kyseessä siis nimenomaan
rajapintadokumentaatio käyttöjärjestelmäkerroksen ja
sovellusohjelmakerroksen välissä. C, minimalistiset kirjastot,
shell-komentokieli ja tietty minimijoukko apuohjelmia /
komentoja. Vain tekstiä; ei mitään grafiikkaan liittyvää.
+ Base definitions Intro: (mm. XBD Sec. 1.7 "Portability"),
Modulaarinen rakenne, laajennukset ja marginaalihuomioiden
formaatti.
*** C-kieli ja demo 3
Pyöritään luennoilla kuitenkin hetken verran laitteistorajapinnassa
niin konkreettisesti kuin pystytään. Käytetään apuna mahdollisimman
matalatasoista käyttäjärajapintaa (shell, C-kieli). Lähdetään sitten
hiukan nousemaan sieltä kohti ohjelmistorajapintoja asteittain.
- Demo 3:n esittely; tehdään samoja asioita, joita siinä demossa on
tarkoitus omin käsin toistaa ja toivottavasti myös miettiä läpi..
Nämä ehdittiin käydä luennon lopussa:
- Esimerkkiohjelmien nouto wgetillä
- (Vielä kerran) editointi yhdessä screen-ikkunassa ja kokeilut
toisessa.
- C-ohjelman kääntäminen POSIXin määräämällä c99 -komennolla.
- Lähdekooditiedoston sisällön katselua hexdumpilla. Normaali
tekstitiedostohan se vain on..
- Ääkkösen "ä" UTF-8 -koodaus kahtena tavuna, heksoina 0xc3 0xa4
** Luento 5: Debuggeri, konekieli. Ohjelman argumentit ja virhekoodi
Viime kerralla jäi nämä pois suhteessa vuoteen 2017:
- Katsotaan tiedoston metatietoja (jotka on tallessa eri paikassa kuin
tiedoston sisältö - komennot "ls -l" sekä "stat"); myös tiedoston
nimi ja osoite hakemistopuussa on erillinen sen sisällöstä, eikä
nimellä ja sisällöllä ole teknisesti tekemistä keskenään.
- Tutkitaan tarkemmin mm. rivinvaihtojen ja skandinaavisten kirjaimien
kuvaamista tekstitiedostossa. Mainittakoon UTF-8 -merkistökoodaus
(yksi Unicoden koodaus).
Ehkä myöhemmin: ASCII sekä POSIXin minimaalisin merkistökoodaus.
- Jotta ohjelma voidaan ajaa, se pitää kääntää C-käntäjällä. Katsotaan
käännetyn, suoritettavan ohjelmakooditiedoston (ELF-formaatti)
sisältöä hexdumpilla ja etsitään sieltä kohta, jossa "Hello world"
löytyy selväkielisenä.
Huvin vuoksi ja löytämisen ilon kannalta:
- Tarkastellaan erilaisia tiedostoja heksavedoksena.. vaikkapa
kuvatiedostoja (JPG, PNG) ...
- Entäpäs tämä: http://users.jyu.fi/~nieminen/kj18/mystery2
Sitten jatketaan "Hei maailma" -ohjelmasta. Edelleen huvin vuoksi ja
löytämisen ilon kannalta...
- gdb -debuggeriohjelma: bitti bitiltä, tavu tavulta, helloworldin
pääohjelmassa suoritettavat konekieliset käskyt ja vasemmassa
laidassa muistiosoitteet, joissa ne ovat tallennettuna silloin, kun
ohjelma on käynnissä. (Huom: tässä kohtaa puhutaan vahvasti
laiterajapinnasta, johon esim. POSIX _ei_ ota kantaa; niinpä
työkalut ovat sidoksissa GNU-tuotoksiin, tiedostoformaatit Linuxiin,
ja konekieli AMD64 prosessoriarkkitehtuuriin, jotka meillä
yliopiston palvelimelta löytyvät. Huolellisesti POSIXin mukaiseksi
tehty C99 -kielinen ohjelma kuitenkin voitaisiin kääntää mihin
tahansa POSIX-yhteensopivaan järjestelmään, eli se "kelluu"
abstraktin rajapinnan päällä!)
+ katsottin AMD64-manuaalia:
* Idea konekielisten tavujen muodostumisesta
* Esimerkki käskyn esittelystä, "PUSH" .. erityisesti löytyi
rajapintadokumentaatio sille, miksi "push %rbp" on
konekielellä nimenomaan heksa 0x55
Konekielisen ohjelman suoritus. "Hei maailma" jatkuu. Uusia
esimerkkejä debuggerilla:
- Askeltaminen lähdekoodirivi kerrallaan, "step"
+ mitä tapahtuu, kun askelletaan ohjelman "lopun" ohi eli
main()-aliohjelman returnin ja viimeisen aaltosulun jälkeen?
(havaittiin, että päädytään C:n standardikirjaston puolelle,
josta järjestelmäämme ei nyt ole asennettu lähdekoodia tai
debuggaustietoa, joten debuggeri havaitsee että se ei voi nyt
paljoa enempää näyttää ja antaa standardikirjaston hoitaa
ohjelman lopputoimet.)
- Askeltaminen konekäsky kerrallaan, "stepi" (step instruction).
Havaintoja:
+ Tulostusrivin kohdalla alustakirjasto tekee paljon vaikka
mitä.
+ Debuggerissa voi pyytää tällaisen toisten tekemän
ei-kiinnostavan aliohjelman suorittamista sen loppuun saakka
komennolla "finish".
Ohjelman kytköksiä toimintaympäristöönsä: argumentit ja virhekoodi
- Lavennetaan "hei maailmaa" käyttämään argumenttejaan.
- Tehdään jotain myös virhekoodilla
- TODO tarkista syntymäaikavuosiluku-tehtävä, onko tarkoitus käyttää koko vuotta vai paria alkua
- TODO jatka selittämällä rakenne, ABI, yms
** Luento 6: Prosessi, virtuaalimuistiavaruus
Ensin tiedotus: demopalautusjärjestelmä on käytössä!
Ohjelman kytköksiä toimintaympäristöönsä: Aiemmin nähty argumentit ja
virhekoodi. Katsotaan vielä seuraavat:
- standardiulostulo (C:n stdout, vastaa esim. Javan System.out'ia),
standardivirheulostulo (C:n stderr)
- ympäristömuuttujat (demo 3:n asiaa), voi asettaa shellissä (myös
skriptissä), exportatut ympäristömuuttujat periytyvät
lapsiprosesseille eli ohjelmille, jotka kyseinen shell käynnistää.
- samalla metataitoja: kun unohtuu, miten joku juttu toimii jossakin
kielessä tai alustassa, niin nopein Googlettaja (joka osaa vielä
soveltaa netin pirstaleisia ohjeita omaan työn alla olevaan
ongelmaan) on voittaja. Löytyi helposti getenv() -kutsun
manuaalisivu. Totuus on esim. POSIX-standardissa, mutta nettisivukin
vaikutti tässä tapauksessa luotettavalta.
- NULL-osoittimen luonne: tarkoittaa "osoitetta ei ole olemassa",
mutta koodataan kokonaislukuna kuten muutkin
muistiosoitteet. Saattaa olla kääntäjästä riippuen esim. 0, mutta on
silti syytä kirjoittaa isoilla kirjaimilla vakiona NULL.
Sitten eteenpäin:
- Askeltaminen konekäsky kerrallaan, "stepi" (step instruction).
- Askelletaan esimerkkikoodia konekielinen käsky kerrallaan ja
tarkkaillaan muutoksia rekistereissä kunkin käskyn jälkeen:
+ GDB:n käsky "stepi" askeltaa konekielinen käsky kerrallaan,
"disassemble" näyttää koodin ja kohdan, missä ollaan menossa.
** Luento 7: Osoitteen tulkinta, MMU, käyttöjärjestelmäkutsu
Nämä jäi edelliseltä kerralta:
- prosessin konteksti eli prosessorin rekisterien sisällöt: gdb:n
käsky "info registers" näyttää kaikki sovellusohjelman käytössä
olevat yleis- ja toiminnanohjausrekisterit.
Onko prosessorissa näiden lisäksi muita rekistereitä? Kyllä on,
joitain kymmeniä kappaleita. Manuaali kertoo näistä totuuden ja
luentomoniste kiteyttää suomeksi oleellisimmat pääkohdat.
- Vilkaistaan luentomonisteen listaa x86-64 -prosessorin
yleisrekistereistä.
- Todettiin RIP eli käskyosoiterekisterin muuttuminen
peräkkäissuoritteisissa käskyissä ja jopa JG (jump if greater)
ehdollisessa hyppykäskyssä. Ts. prosessorin nouto-suoritus-syklin
toteaminen.
- Virtuaalimuistiavaruus on syytä käsitellä alustavasti:
* Jokaiselle prosessille luodaan oma virtuaalinen
muistiavaruus, eli osoitteisto 0..MAKSIMI, jotka prosessorin
muistinhallintayksikkö (MMU) kartoittaa automaattisesti
fyysisiksi osoitteiksi. Yksi käyttöjärjestelmän tehtävä on
tiedottaa prosessorille kunkin prosessin muistikartta eli
osoitteiden muuntaminen virtuaalisista fyysisiksi. Tähän
palataan kokonaisen luennon verran myöhemmin.
* Ohjelman tyypilliset alueet (koodi, data, keko, pino)
sijoitetaan yleensä tiettyihin alueisiin prosessin
virtuaalimuistia. Tietyn käyttöjärjestelmän osalta on sovittu
ABI (Application Binary Interface). Esim. AMD64-prosessorin
päällä Linuxissa on sovittu käytettäväksi kyseiselle
prosessorille adaptoitua "SysV ABIa".
Edellinen loppuun:
- Virtuaalimuistiosoitteiden tulkinta alustavasti.
C:llä, assemblerilla ja debuggerilla vielä hetki:
- ohjelman jäljitys strace -apuohjelmalla, joka näyttää kaikki tehdyt
järjestelmäkutsut.
- Sitten täsmennetään tekninen ymmärrys käyttöjärjestelmän
kutsurajapinnasta (System call interface):
+ Käyttöjärjestelmäkutsu exit() matalan tason C-apukirjastosta.
+ Puhdas Assembler-ohjelma. Motivoidaan kerroksittaisten
abstraktioiden käyttöä.
[Tässä kohtaa luento loppui..]
** Luento 8: C-kieli, linkitys.
Mitkä tunnelmat salissa?
A=huippua! B=OK C=ei niinkään D=hirvittää.
Mini-info keväälle 2018:
- kiitos 55 eilisessä "laboratoriotyössä" käyneelle. Korvaava
itsenäinen suoritustapa määritellään pian - oletettavasti vaaditaan
viimeistelty kirjallinen vastaus (ja ohjelmakoodi) kysymyksiin,
jotka labrassakin aiheuttivat pohdintaa.
- YPE-kokeilut jatkuvat: Paavo ja Jonne vetävät edelleen
pariluennointina, ja tällä luennolla olisi tarkoitus kokeilla
Socrative -välinettä.
- Seuraava open labrapäivä ma 23.5.2018 klo 8:30-11:45 luokassa Ag
B112.2 (Latin). Perjantaina koodaamo normaalisti.
Tarkkaavainen huomio: Monisteen kuvassa 14 pitäisi olla 48-bittisiä
osoitteita, mutta oli 56. Hups.
Korjaus aiempaan ohjeeseen VPN:stä.. Ciscon VPN-softa tarvitaan
Windowsissa, mutta ei Linuxilla eikä Macillä.
VPN:n käyttö hyvä opetella joka tapauksessa, mm. verovaroilla teille
maksetut artikkelitietokannat toimivat yliopiston verkosta käsin!
(luentovideolla tässä lyhyt IRC-demo)
Poimitaan ajatus, johon jäätiin viime kerralla. Eli katsotaan
konekielistä Hello worldiä ja käyttöjärjestelmäkutsun tapahtumista
sovellusohjelmassa:
- Käyttöjärjestelmäkutsun toimintaperiaate (esimerkki helloasm.s):
+ AMD64:n konekielikäsky 'syscall' keskeyttää prosessin oman
suorituksen ja "siirtää kontrollin" käyttöjärjestelmän koodin
puolelle. Käyttöjärjestelmä tekee sitten, mitä haluaa -
toivottavasti sen, mitä sen rajapintadokumentaatiossa
ilmoitetaan. Käyttäjän prosessi jatkuu sen jälkeen, kun
käyttöjärjestelmä on toteuttanut pyydetyn palvelun. Tietysti jos
palveluna pyydetään prosessin itsensä päättymistä eli kutsu on
exit(), niin paluuta suoritukseen ei koskaan enää pitäisi olla.
+ Katsotaan vielä hiukan AMD64-prosessorimanuaalia. Pääosiot ovat
"1: Sovellusohjelmoijan käsikirja", "2: Järjestelmäohjelmoijan
käsikirja" sekä "3: Käskyreferenssi". Viikko sitten
silmäiltiinkin jo hiukan käskyn MOV referenssiä..
Nyt silmäiltiin päällisin puolin käyttöjärjestelmäkutsun eli
SYSCALL-käskyn selitys pseudokoodeineen. Kuten mainittu,
manuaalit ovat hyvää, unettavaa, mutta sivistävää iltalukemista.
+ Luennoitsija osasi tehdä Helloworldin tarvitsemat
käyttöjärjestelmäkutsut write() ja exit() katsomalla tästä
varsin helppokäyttöisestä, Googlen kautta helposti löytyneestä,
kokoelmasta, mitä missäkin rekisterissä pitää olla siinä
vaiheessa, kun syscall-käsky tehdään nykyisessä Linuxissa:
https://filippo.io/linux-syscall-table/
+ Käyttöjärjestelmäkutsu on erittäin primitiivinen toimenpide, ja
puhtaassa apukirjastoja käyttämättömässä
assembler-ohjelmoinnissa välttämätön. Nyt kun sen toiminta on
kertaalleen nähty, hyväksytään se, että päällä on esimerkiksi
C-kielellä tehtyjä matalan tason apukirjastoja sekä lisäksi
esimerkiksi POSIX-yhteensopivuuskirjasto, jos jokin
käyttöjärjestelmä pyrkii olemaan kyseisen standardin mukainen.
Tsekattiin vähän näitä:
- ELF-tiedoston formaatti (vilautettiin speksiä PDF:stä)
- Havainto: Myös ELF-spekseissä on C-kielellä määriteltyjä "typedef
struct {...sisältö...} TyypinNimi" -rakenteita. Käyttöjärjestelmän
konkreettisen toiminnan ymmärtäminen edellyttää jonkinlaista kuvaa
C-ohjelmoinnista, ei kiertotietä!
- selväkielisempi listaus ELFin sisällöstä: objdump -x a.out tmv.
- muistin tarkastelu debuggerissa.. lisäesimerkki debuggerin
komennosta "x" (eli "eXamine"), jolla voi tutkia ladatun ohjelman
muistia nimenomaan halutun muistiosoitteen kohdalta. Esimerkki:
Varmistettiin, että osoitteeseen 0x400000 on ladattu
ohjelmatiedoston alku eli jo aiemmalla luennolla nähty pötkö, joka
alkaa ELFiä käyttävissä järjestelmissä aina samoilla neljällä
tavulla 0x7f, 'E', 'L', 'F'.
Yhteenveto tietokoneen perustoimintaperiaatteesta: prosessori
suorittaa yksinkertaisen käskyn, joka muuttaa kontekstia
(ts. rekisterien sisältöä) -- vähintäänkin käskyosoiterekisterin
sisältönä tulee olemaan aina seuraavaksi suoritettavan käskyn osoite.
Johtopäätös: konekieli, assembly ja käyttöjärjestelmäkutsu ovat
tavattoman yksinkertaisia ja "putkiaivoisia" rajapintoja. Niiden
käyttäminen ja alustasta riippumattomien ohjelmien tekeminen
edellyttää korkean tason kieliä sekä kerroksittaista apukirjastoa,
jonka välttämättömät ominaisuudet esim. POSIX määrittelee tietyllä
abstraktiotasolla. Ts. "yksinkertainen != helppo".
Pidetään konkretia mielessä, mutta käytetään jatkossa pääasiassa
POSIXin määräämiä palvelukutsuja. Osa niistä on yksi-yhteen Linuxin
kutsurajapinnan kanssa, koska molemmat pohjautuvat samaan
historialliseen pohjaan (ikiaikainen unix). Osa voi kuitenkin tarvita
lisäoperaatioita yhteensopivuuskirjaston koodissa. Täydellinen totuus
on Linuxin ja GNU C-kirjastojen nykyversioiden lähdekoodissa; me
luotamme POSIXissa sovittuun sovellusrajapintaan, ja katsotaan sitten,
tuleeko mahdollisesti ongelmia suorakäyttökoneidemme "jotakuinkin"
POSIX-yhteensopivan Linux-jakelun kanssa.
Lopussa YPE-kokeiluna Socrative-kysely. TODO: Täsmennä.
** Luento 9: käyttäjätila, käyttöjärjestelmätila, C-kieli, Aktivaatio, kutsupino,
Mini-info:
- demo 4 itsenäinen palautustapa on nyt määritelty. Löytyy
demo-ohjeista (lopussa linkki C-koodiin).
- Palautusjärjestelmässä laatikko auki.
Millainen sää luentosalin ja Agoran ulkopuolella vallitsee tällä
hetkellä? Komennetaanpa shellissä:
curl wttr.in/Jyvaskyla
Mitäs? Joku on tehnyt hauskan palvelun, josta opiskelija vinkkasi
irkissä vuonna 2016. cURL on POSIXin määrittämä [EIKÄ ole POSIXin
määrittämä, mistä lie joskus tullut opettajalle moinen aivotuhnu?
Yleisesti käytetty ja alustariippumaton se toki on] apuohjelma, joka
noutaa Internetin yli URLin mukaisen vastauksen palvelimelta ja ohjaa
sen standardiulostuloon... "man curl" kertoo lisää. Tämä on
standardimpi tapa yksittäisiin WWW-palvelinkyselyihin kuin
mm. demo-ohjeissamme käytetty "GNU Wget". Kapeaan terminaali-ikkunaan
ei välttämättä mahdu koko tuloste, joten luentosalissa seuraava voi
olla parempi komento:
curl wttr.in/Jyvaskyla 2>/dev/null | head -7
Tämä komento putkittaa curl'in tulosteen head'ille, jonka avulla voi
tulostaa vain argumenttina annetun määrän ensimmäisiä riviä. Nyt curl
voi joutua lopettamaan tulostuksensa kesken, kun head ei haluakaan
enää lisää syötettä. Curl toteaa tämän virheilmoituksena
standardivirhevirtaan, josta ei tässä komennossa olla kiinnostuneita,
joten virhetulosteet ohjataan operaattorilla '2>' kankkulan kaivoon
eli /dev/null'iin johon ohjatuilla tavuilla ei tehdä mitään.
Asiaan.
Tärkeä tilannekatsaus:
- Varmistetaan luentomonisteen sisältö ja tilanne, missä ollaan nyt.
Tilanne: Jotakuinkin nyt tulisi olla luettu ja ymmärretty sivulle 84
asti.
Täydennystä edellisiin aiheisiin:
- Linuxin uusimman version toteutus käyttöjärjestelmäkutsun
"vastaanottopuoleksi", arvatenkin GNU Assemblerilla toteutettuna:
http://lxr.free-electrons.com/source/arch/x86/entry/entry_64.S#L107
Eli tasan tarkkaan se, mitä prosessorin käsketään tehdä välittömästi
sen jälkeen, kun käyttäjän prosessin SYSCALL on takana päin
nyky-Linuxissa. Tämä osio vaatii mm. tiettyjen rekisterien tilan
tallentamista, joten se on pakko toteuttaa konekielellä. Järkevää
tämä on tietysti vain symbolisena, ihmisen ymmärtämänä,
assemblerina, jonka syntaksi mukailee prosessorin dokumentoitua
käskykanta-arkkitehtuuria.
Sitten jälleen mukavasti "tutuksi ja turvalliseksi tulleen" demo4:n
mallikoodin ja samalla tapaa tutun tekstimuotoisen debuggerin parissa:
Isompi ohjelma, jossa on vaikkapa aliohjelmakutsuja ja silmukoita:
- Askelletaan demo 4:n esimerkkikoodia lähdekoodirivi kerrallaan
debuggerilla. Havainnoidaan kutsupinoa, jonka tilanteen saa gdb:ssä
näkyviin komennolla "backtrace" tai lyhennettynä "bt". Muita nimiä
ainakin aktivaatiopino, suorituspino.
- Katsotaan vähän vinkkiä demo4:n palautustehtävän
aloittamiseksi. Entä jos tulee vahingossa "ikuinen silmukka"?
(Helposti käy...) Ctrl-C, debuggeri ja tarkkaavaisuus koodaamisessa
auttavat. Älä unohda kynää ja paperia!
- aliohjelmakutsu, kutsupino
- debuggerin näkymä kutsupinoon, 'backtrace'-komento näyttää pinoon
kullakin hetkellä kertyneet aliohjelma-aktivaatiot.
- askeltaminen konekielikäsky kerrallaan erityisesti rekursion
päättymisen kohdalla.
** Luento 10: Ohjelman jälki, kutsupino konekielessä, ABI
Infoja:
- Demojärjestelmä on kokeellinen (ja se on kivaa). Yleisohje: Sivun
uudelleen lataaminen (refresh, esim. F5 tmv.) voi auttaa, jos
näyttää kummalliselta. Lipun klikkaamisesta voi ilmiantaa
pahiksen. Toivottavasti ei ole todellista tarvetta klikata sitä :)
- Vappuaaton ohjelmaa:
8:30-12:00 Open labrapäivä mikroluokassa (Europe)
16:15 Käyttöjärjestelmien luento
17:45 luento päättyy. Ehtii vielä patsaalle vappua viettämään.
- Open labrapäivät myös seuraavana maanantaina. Ja seuraavana.
- Demo4 työn alla. Tämän päivän jälkeen toivottavasti demo5.
Jatketaan demo4:n esimerkkikoodeilla ja luentomonisteen
pinokehyssarjakuvasta.
Esimerkkejä C-kielellä (HUOM: osin kertaavaa!):
- Demo4:n palautustehtävään vähän sommittelua alkuun, esim. seuraavan
luvun laskeminen (ei spoilata kokonaan kuitenkaan!)
- Mitä tapahtuu, ja mitä voi tehdä, jos vahingossa tulee ikuinen
silmukka? ("Ctrl-C" painallus, "killall ohjelmanimi" -komento)
- Muistetaan perinteinen "kaikenlaskija" -esimerkki demonstroimaan
aikakatkaisun tarvetta.
Aliohjelmien ja pinon käyttö (osin jo myös demon 5 aihepiiriä):
- klassinen pinokehysmalli, aktivaatiotietueen rakentuminen pinon
päälle: kutsuva koodi pinoaa parametrit, call-käskyn suoritus pinoaa
automaattisesti paluuosoitteen, kutsuttu koodi pinoaa edeltävän
aktivaatiotietueen kantaosoitteen (BP) talteen, kiinnittää oman BP:n
ja varaa omille paikallisille muuttujilleen tilaa vähentämällä
SP:stä sen verran kuin paikallinen data tarvitsee
tavuja. Ylösalaisin piirretyssä kuvassa (muistiosoite 0 kuvan
ylälaidassa) pino kertyy visuaalisessa mielessä ylöspäin.
- Huomautus aktivaatiopinosta: Pinoon tallennetuista BP-osoitteista
muodostuu viittausketju, jonka kautta löytää aina pykälää alemman
aktivaatiotietueen. Pääohjelmassa tässä kohtaa on nolla eli
"NULL-viite", mistä tiedetään että pinon pohja on löytynyt. Tämä on
yksi konkreettinen esimerkki abstraktin "listamaisen" tietorakenteen
toteutuksesta muistiosoitteilla, jotka niin sanotusti linkittävät
mielivaltaisen kokoisia tietueita aina "seuraavaan" eli tässä
tapauksessa aiemmin kutsutun aliohjelman aktivaatiotietueeseen.
- Monisteen sarjakuvassa on esitetty kutsuvaiheen
operaatiot. Paluuvaiheen operaatiot on tehtävä käänteisessä
järjestyksessä. Monisteen tekstissä nämä on kuvailtu, ja demo 5:n
kohdalla nähdään debuggerin kautta konkreettinen toteutus AMD64:llä.
- Lisähuomautus: Aliohjelman kutsuminen ja sieltä palaaminen tulee
tietenkin määritellä konekielen tasolla laitteisto- ja
käyttöjärjestelmäkohtaisessa ABI-sopimuksessa (Application binary
interface), jotta konekielelle käännetyn ohjelman on mahdollista
käyttää konekielisiä jaettuja kirjastoja. Yhden ohjelman sisäisiä
kutsuja saa kukin tietysti tehdä ihan miten haluaa, joten
esimerkiksi koodin automaattinen optimointi saattaa tehdä aivan
kummallisen näköisiä kutsuja, joita on hankala ymmärtää ja
debuggailla disassemblyn perusteella. Kääntäjän vivut "-g -O0"
tekevät ymmärrettävämpää jälkeä. Demossa 5 esimerkkikoodissa on
ylimääräinen aliohjelmakutsu, joka ei tee mitään muuta hyödyllistä
kuin estää kääntäjää optimoimasta liikaa.
Demo 5:n olennainen sisältö, eli aliohjelma-aktivaatio ja konekielinen
ohjelman suoritus.
- Ohjelman jälki (engl. "trace"; mm. Stallingsin kirjan terminologiaan
vedoten) eli varsinaisten suoritettujen käskyjen ketju. Tietyssä
muistipaikassa oleva konekielikäsky voi sisältyä jälkeen useita
kertoja (toistuvat silmukat, useasti kutsutut
aliohjelmat). Toisaalta tietty konekielikäsky ei sisälly jälkeen
lainkaan (esim. tiettyä aliohjelmaa ei tarvitse kutsua tai tietty
ehto ei koskaan täyty jossakin ehtolauseessa).
- Reunahuomautus: Kaikkein tiukimmat laadunvarmistusmenettelyt
vaativat muiden seikkojen ohella, että testien koodikattavuus eli
"code coverage" on 100%. Tämä tarkoittaa, että testiohjelman jäljen
tulee kulkea jokaisen konekielisen käskyn läpi vähintään kerran. Eli
testikeisseissä on oltava oikeita ja vääriä syötteitä sekä
simuloituja toimintahäiriöitä niin paljon, että kaikki if-then-else
-vaihtoehdot ja catch-lohkot käydään testin aikana läpi. Tämä on
kallista puuhaa, joten 100% koodikattavuus on järjetön muiden kuin
potentiaalisesti ihmishenkeä uhkaavien ohjelmistojen testaamisessa
(mm. siviililentokoneiden ohjaus, tietyt lääketieteelliset
instrumentit).
- Aliohjelmakutsu siten kuin demo 5:ssä käsitellään.
** Luento 11: Historiakatsaus, Aikakatkaisu/keskeytys
Ennakoiva havainto:
- Jälki, laitekeskeytykset ja reaaliaika: Nykyjärjestelmissä
sovellusohjelma ei tiedä, mitä kahden konekielikäskyn välissä
tapahtuu ja kauanko siinä kestää. Käyttöjärjestelmän koodi voi estää
estää tai sallia uudet keskeytykset, joten "atomisen toimenpiteen"
toteutuminen sovellusohjelmassa edellyttää käyttöjärjestelmäkutsun
tekemistä.
Ja sitten:
Katsaus tietokoneiden ja käyttöjärjestelmien symbioottiseen
historiaan. Jotta voidaan katsoa nykypäivästä eteenpäin, täytyy
tietää, mistä tähän ollaan tultu ja miten!
Ensimmäiset tietokoneet 1940-1950 -luvuilla eivät moniajoa
mahdollistaneet, mutta siitä se kehitys sitten havaittujen ongelmien
ja ratkaisujen kautta lähti... ensimmäisenä ohjelmointikielten ja
kääntäjien rakentelulla, suojatun tilan ja käyttöjärjestelmätilan
toteuttamisella prosessorin ominaisuutena sekä keskeytysten,
mm. aikakatkaisun löytymisestä prosessorin piirteenä, joka keskeyttää
sovelluskoodin ja siirtää prosessorin käyttöjärjestelmätilaan aina,
kun laitteistossa tapahtuu jotakin uutta.
Lähes 70-vuotisen historiikin kautta perusteltakoon tarpeet
vuorontamiseen, moniajoon, muistin ja muiden laiteresurssien
hallintaan sekä muihin toimenpiteisiin, joihin käyttöjärjestelmää
nykypäivänä tarvitaan. Merkkipaaluja tietokoneiden ja
käyttöjärjestelmien kehityksessä vuosien varrella. Kehitys
nykymuotoisia käsitteitä ja toimintamalleja kohti tapahtui erityisesti
1960-luvun aikana:
- hukka-ajan poisto: keskeytykset, I/O:n odotus ja aikakatkaisu
- Prosessorin täytyy voida toimia ainakin kahdessa eri tilassa:
suojatussa ja rajoitetussa (tietyt muistiosoitteet ja
I/O-toimenpiteet kiellettyjä) käyttäjän tilassa ja
rajoittamattomassa käyttöjärjestelmän tilassa; tilojen välinen
siirtymä täytyy olla mahdollista - erityisesti meneillään olevan
suorituksen keskeyttäminen esimerkiksi aikakatkaisuna täytyy olla
mahdollista. Myös käyttäjätilan ohjelmalla täytyy olla mahdollisuus
pyytää siirtymää käyttöjärjestelmän palveluun ("system call")
jolloin prosessorin tilan on vaihduttava.
Ihan pari historiallista artikkelia:
- lokaalisuusperiaatteen historiaa lähdemateriaalista vilkuillen
(kirjallisuusviite kiinnostuneille, lisämateriaalia, ei pakollinen:
http://denninginstitute.com/pjd/PUBS/CACMcols/cacmJul05.pdf
... edistyneenä osaamistavoitteena on oppia löytämään ja lukemaan
tieteellisiä artikkeleita vuosien varrelta)
- katsottakoon läpi myös alkuperäinen UNIXin, C-kielen ja putkitusta
tukevan shellin uutuuksia hehkuttava artikkeli "The UNIX
time-sharing system" vuodelta 1974.
- pakollinen maininta: http://www.cs.utexas.edu/users/EWD/ewd01xx/EWD196.PDF
eli Dijkstran "The structure of the THE-multiprocessing system",
josta käyttöjärjestelmien jakaminen kerroksiin (julkaisussa
'System hierachy', nykyään 'layers'), sivutetun virtuaalimuistin
esiversiot ja semaforit ovat peräisin. (lisämateriaalia)
Sitten periaatteessa luentomonisteen järjestyksessä etteenpäin...
Yhteenveto käyttöjärjestelmän tehtävistä, tavoitemittareista ja
kompromisseista.
Prosessorin suoritussykli, tarkempi kuva:
- käskyn ja operandien nouto, suoritus, tulosten tallentaminen JA
mahdollinen ohjelman itsensä aiheuttama (syscall-pyynnöllä tai
laittoman/mahdottoman käskyn seurauksena) tai ulkopuolelta tuleva
keskeytys. Keskeytys on mahdollinen minkä tahansa käskyn jälkeen,
jos sen aiheuttaa ulkopuolinen, kontrolloimaton, lähde. Käytännössä
ainoa koodi, joka voi tapahtua ilman keskeytyksiä, on alkupuoli
käyttöjärjestelmän keskeytyskäsittelijästä - kunnes kyseinen koodi
itse sallii uudet keskeytykset. Luentomoniste kertoo hieman lisää
yksityiskohtia.
- "FLIH", eli mitä keskeytyksen tullessa tapahtuu prosessorissa ennen
seuraavan käskyn noutoa.
Yleisön kysymys 2017: "Blue screen" (win), "kernel panic" (linux)
tulosteista.. kyseessä käyttöjärjestelmän virhe, josta ei ole
paluuta. kyllä näissä virheilmoituksissa nimenomaan viitataan
käyttöjärjestelmän muistialueisiin (koodiosoite RIP, kernel stack
pino-osoite RSP)
** Luento 12: Prosessi, säie. Tilakaavio, fork(), exec(), shellin perustoiminta
Moniajo, prosessi, "säie", resurssit, haaroitus ja käynnistys.
Esim. vuoron vaihto prosessien välillä sisältää hukka-aikaa:
P1 |------| |------|
P2 |------|
kj |---| |---| |---|
Tiheämpi kellokeskeytys:
P1 |---| |---|
P2 |---| |---|
kj |---| |---| |---|
Prosessi? Kertausta aiemmista havainnoista:
- POSIXin Base Definitions -osion termimäärittely "Process":
"An address space with one or more threads executing within that
address space, and the required system resources for those threads."
Vautsi... Pystytään jo ymmärtämään suurin osa tästä kuvailusta!
Määrittelyssä tulee jo mukavasti esille "säie", mikä tarkoittaa yhtä
ajan suhteen etenevää suorituskohtaa ohjelmassa. Prosessilla on
POSIXinkin mukaan aina vähintään yksi "säie", joka alkaa ohjelman
alusta ja päättyy ohjelman loppuessa. Säie muodostaa yhden
konekielisen jäljen, eli peräkkäin suoritettujen käskyjen
sarjan. Tässä päästään jo pakosti uumoilemaan seuraavaa asiaa, eli
että prosessilla voi olla yhden sijasta useampia
säikeitä. Lisähuomio POSIXin termimäärittelyssä:
"Many of the system resources defined by POSIX.1-2008 are shared
among all of the threads within a process. These include the process
ID, the parent process ID, process group ID, session membership,
real, effective, and saved set-user-ID, real, effective, and saved
set-group-ID, supplementary group IDs, current working directory,
root directory, file mode creation mask, and file descriptors."
- Prosessilla on vanhempi, mahdollisesti myös lapsia ja sisaruksia -
riippuen mikä prosessi on pyytänyt luomaan uusia. Sillä on
identiteetti (vähintään ID-numero) sekä käynnistävän käyttäjän ja
ryhmän identiteetit (vähintään ID-numerot). Lisäksi sillä on oma
muistiavaruus, joka sisältää koodi-, data-, pino- ja kekoalueen sekä
dynaamisten kirjastojen koodialueita. Nykyisin myös
käyttöjärjestelmän tarvitsemat alueet on liitetty jokaisen prosessin
virtuaalimuistiavaruuteen käyttöjärjestelmäkutsujen tehostamiseksi.
Mitä muuta liittyy prosessiin?
- resurssin käsite: laitteiston osat, tiedostot ja yhteydet,
mukaanlukien prosessorin käyttöaika ja rajallinen keskusmuisti, ovat
resursseja, joita käyttöjärjestelmä allokoi prosessien käyttöön
niiden pyynnöstä; aiemmin mainittujen lisäksi näihinkin tietoihin on
päästävä käsiksi prosessikohtaisten tietojen kautta. (Näkökulma
käyttöjärjestelmään resurssimanagerina).
- Prosessit käyttöjärjestelmän tietorakenteena: prosessielementti
("Process Control Block", PCB) ja prosessitaulu ("process table" /
"process array") tai prosessilista (kuten Linux-toteutuksessa on).
- Linuxin task_struct -tietorakenne, eli noin 450 koodiriviä
(versiossa 4.4) määritelmiä siitä, mitä tietoja yhteen prosessiin
kuuluu. Kiinteä linkki version 4.4 lähdekoodiin:
http://lxr.free-electrons.com/source/include/linux/sched.h?v=4.4#L1378
Havaintoja: osa on kokonaislukuja, mutta suuri osa on osoittimia
laajempiin tietorakenteisiin, joille on varattu muistia jostain
toisesta kohtaa muistia. Suuri osa myös riippuu
konfigurointivaiheessa valituista ominaisuuksista (#ifdef
CONFIG_JOKIN_OMINAISUUS_MUKANA ... #endif).
Tämä ``task_struct`` on normaali C-kielen tietorakenne, jonka
sisäiset kentät ovat muistissa tallessa peräkkäisessä
järjestyksessä. Huomaa mm. rakenteen määrittelyn lopussa oleva
kommentti, joka muistuttaa, että x86-koneiden osalta nykyisellään
viimeiseksi kirjoitetun kentän on todellakin oltava viimeinen, eikä
sen jälkeen saa lisätä mitään muuta.
Liukulukuja ei käyttöjärjestelmäkoodissa juurikaan ole. Esim. ajat
mitataan kokonaisina nanosekunteina eikä osittaisina sekunteina tai
muuta, mikä edellyttäisi muita kuin kokonaislukuja.
Tässä kohtaa tilakaavio. Ja jumppa.
Jatketaan suoraan prosessin olemuksesta:
- Prosessin luonti haaroittamalla eli kloonaamalla vanhempiprosessi
(unix-pohjaisen käyttöjärjestelmän tapa luoda uusia prosesseja):
Esimerkkinä ihan itse käännetty minimalistinen shell, joka odottaa
komentoriviä ja osaa käynnistää käyttäjän pyytämän ohjelman.
[ Tällä kurssilla tutkitaan unixmaista tapaa luoda prosesseja; jos
Windows-maailman variaatio sattuu kiinnostamaan,
käyttöjärjestelmäkutsun CreateProcess() rajapinta löytyy tuolta:
https://msdn.microsoft.com/en-us/library/windows/desktop/ms682425%28v=vs.85%29.aspx
]
Prosessielementin kloonaus fork():illa ja korvaaminen ladattavan
ohjelman tiedoilla exec():issä vaatii "maistelua", miettimistä ja
parin unen näkemistä.
- Prosessin tilat ja tilasiirtymät, tilakaavio.
- Vuorontaja ja vuorottelu: prosessoriajan jakaminen. "Kiertojono" eli
Round Robin. Odottelujonot blokatuille prosesseille.
- Kontekstin vaihto laitteiston ja käyttöjärjestelmän
yhteistoimintana.
Koko kontekstin vaihtaminen (kaikki rekisterit + muistikartta)
vaatii aikaa, joka on pois hyötylaskennasta - optimointina
esim. pidemmät aikaikkunat ja modernien prosessorien "kevyet
vaihdot". Harvemmat vaihdot prosessien välillä -> isompi
"throughput". Pakollisena kompromissina tulee pidemmät vasteajat tai
huonompi tasapuolisuus.
(ks. esimerkkikuva tämän luennon alussa)
** Luento 13: Säikeet. Kilpa-ajo, lukot, deadlock.
Muistutus ekasta tentistä:
- ke 16.5.2018 klo 16:15-20:15. Ei tarvitse ilmoittautua. Ikään kuin
luento. Uusinnat heinäkuu, elokuu. Näihin ilmoittautuminen Korpissa.
- kurssi lähestyy loppuhuipennusta. Demot 1-5 pitäis alkaa olla
sisäistetty.
- Hmm... Tässä kohtaa pittäis alkaa olla demo6 speksattu... Tulee
keskiviikkona. Assemblerilla tehdään siinä itse.
Säie vs. prosessi:
- Säie on yksi ajassa etenevä suorituskohta prosessin koodissa, joka
muodostaa konekielisten suoritusten "jäljen" ja vaikutuksia dataan.
Pieni tenttitärppi luennolla tässä kohtaa (paperin käyttö
jäljityksessä pääkopan tukena).
- Prosessilla voidaan aina ajatella olevan vähintään yksi
säie. (ks. esim. POSIXin Base definitions -luvun määritelmä termille
"Process")
- Jos alusta (ts. käyttöjärjestelmä ja apukirjasto) tukee useampia
yhdenaikaisia säikeitä, niitä voi luoda prosessille tarpeen mukaan,
esim. POSIXin säielaajennoksen kutsulla
pthread_create(). Lähdekoodissa säie ilmenee aliohjelmana, jonka
päättymistä voi jäädä odottelemaan esim. POSIXin kutsulla
pthread_join() tai säikeen voi jättää suorittamaan tehtäväänsä
"taustalle" tarvittaessa vaikka koko prosessin päättymiseen saakka,
tai niin pitkään kuin säikeen operaatio ylipäätään kestää.
- Suorituksen vuorottelun mielessä säie ja prosessi ovat hyvin
samantyyppisiä käsitteitä: periaatteessa kaikki säikeiden avulla
tehtävät asiat voitaisiin hoitaa myös luomalla prosesseja.
- Säie on kuitenkin yhden sovelluksen sisäisiin tarpeisiin paljon
kevyempi konsepti: se tarvitsee olennaisesti vain prosessorin
kontekstin, pinomuistin ja muut suorituskohtaan liittyvät tiedot -
kaikki muu, mukaanlukien koodi, keko, globaali data, avatut
tiedostot, ym. ovat yhteiset säikeen omistavan prosessin kanssa.
- mihin säikeitä voi käyttää? Esim. ohjelman sisäiset "tausta-ajot"
(esimerkiksi videon toistaminen selaimen välilehdessä samalla kun
käyttäjä voi klikkailla muita välilehtiä; suurten tiedostojen
lataamiset ja tallentamiset), seinäkelloajan minimointi
rinnakkaislaskennalla.
- Laskentatehtävien nopeuttaminen säikeistämällä vaatii säikeiden
suorittamista konkreettisesti yhtäaikaa rinnakkaisilla
prosessoriytimillä. Yhdenaikainen tausta-ajo onnistuu tietysti
yhdelläkin prosessorilla normaalin prosessien vuoronnusmenettelyn
tapaan.
- esimerkki: taulukon täyttäminen peräkkäisillä luvuilla
koodit 2018/l13/ -hakemistossa: saikeiden_tarve.c saikeet.c
- katsottiinpa myös Googlella Java Thread API ja C# vastaava.
- "kilpa-ajotilanne" eli race condition: vuoronnus voi milloin vain
keskeyttää säikeen (tai prosessin) ja antaa suoritusvuoron toiselle:
koodi 2018/l13/ -hakemistossa: race.c
- lukitus auttaa: keskinäinen poissulku race_fixed_mutex.c
- deadlock -tilanne, esimerkki huolimattomasta resurssilukituksesta:
huonon kahvihuoneen simulaattori kahvihuone_deadlock.c ja toimivamman
kahvihuone_ei_lukkiudu.c
** Luento 14: IPC: signaalit, viestijono. Semafori. Kuluttaja-tuottaja.
Demo 6 esittely.
Vilkaistaan mallitenttiä (sama kuin viime vuonna).
Tästä jatketaan viimeinen viikko tiukasti siihen asti kuin vaan
ehditään:
Prosessien (ja säikeiden) välinen kommunikointi eli IPC:
- engl. Inter-process communication. Yksi tärkeistä tehtävistä, joihin
käyttöjärjestelmää tarvitaan. Esimerkkejä:
+ signaalin lähettäminen pääteyhteyden näppäilyllä "päällimmäiselle"
ohjelmalle, jolle syötteet ohjautuvat.
+ signaalin nappaaminen C-kielisessä ohjelmassa:
koodi 2018/l14/sigesim.c
+ signaalin lähettäminen kill -komennolla shellistä. Signaalien
listaaminen. Esimerkkisovellus: dd -apuohjelman tilannetiedon
kysyminen (ei toiminut luennolla jostain toistaiseksi
tuntemattomasta syystä; manuaali lupaa, että dd:n pitäisi osata
napata SIGUSR1 - kumma juttu.. selvitellään..)
+ yksi erilainen IPC-tapa, viestijono (message queue):
koodi repossa: 2018/l14/chattomyself.c
(tässä oli "demoefekti" luennolla 15.. todellinen efekti siis se,
että luennoitsija luuli varoitusta virheeksi ja ettei koodi
kääntynyt.. vaikka se kääntyikin. Esimerkistä korjattu nyt myös
varoitukset pois.)
Semafori:
- esimerkki: tuottaja-kuluttaja -probleemi sekä sen ratkaisu kolmella
semaforilla
koodi repossa: 2018/l14/tuottaja_kuluttaja.c
"ASCII-sarjakuva" repossa: 2018/l14/tuott_kulutt_rengaspuskuri.txt
Vaatii omakohtaista miettimistä! Tämäkin esimerkki on tarkoituksella
yliyksinkertainen, vaikka siinä onkin mukana olennaiset osuudet:
semaforien alkuarvojen asettaminen ja oikeellinen järjestys
semaforikutsuille. Osaamistavoite on ymmärtää, mikä on semafori ja
miten rengaspuskuria käyttävä tuottaja-kuluttaja toteutetaan
semaforilla.
- Pienoishuomioita prosessien/säikeiden synkronoinnista:
+ Onnistuu semaforeja vastaavalla "vahvuudella" mm. myös
viestinvälityskutsuilla ja ns. "monitoreilla"; kauan sitten
tutkittu, todettu ja julkaistu asia.
+ Nykyisissä oliokielissä helppoa: Javassa heitetään avainsana
"synchronized" kentälle ja C#:ssa ilmeisesti (tsekattu lyhyesti
nettifoorumeilta) tyyliin
"[MethodImpl(MethodImplOptions.Synchronized)]" tai "lock {
/*lukituksen tarvitsevaa koodia tässä*/ }".)
+ Deadlock ja muut ongelmat aina mahdollisia myös uudemmissa
oliokielissä! Varovasti aina! Yhdenaikaisuus vaatii erityistä
tarkkuutta suunnittelussa.
+ Synkronointia ei pidä käyttää, jos ei sitä tarvita! Miksi? Tulee
älyttömästi hukka-aikaa lukituksia hoitavista
käyttöjärjestelmäkutsuista!! Mutta pitää tunnistaa kohdat,
joissa välttämättä tarvitaan. Erityisesti täytyy tietää aivan
yksittäisen muuttujan tasolla, onko se mahdollisesti jaettu
usean säikeen kesken. Tarkkana suunnittelussa ja toteutuksessa!
+ Säikeitä kannattaa alkaa käyttämään omissa ohjelmissa tarpeen
mukaan, muistaen tarkkaavaisuuden ja potentiaaliset
ongelmatilanteet!
** Luento 15: Virtuaalimuisti, sivutaulut, swap. I/O. Unixin erikoistiedostot.
Loppusuoralle / lopputaisteluun... Niin monta tuntia aikaa ekaan
tenttiin, että kyllä me siihenkin mennessä vielä paljon hyviä asioita
ehditään oppia.
Muistinhallinta:
- tavoitteet:
+ maksimaalinen kapasiteetti, riittävä nopeus. Perusidea: pidetään
tällä hetkellä käyttämättömät tiedot hitaassa mutta isossa
muistissa, tuodaan tarvittaessa lähemmäs. Eli hyödynnetään
lokaalisuusperiaate -havaintoa.
+ suojaus, eri oikeudet eri muistialueilla. Looginen eriytys
segmentteihin: koodi, data, pino, keko (dynaamiset oliot)
- käytettävissä: muistihierarkian mukaiset muistit, prosessori, MMU
Sivuttava virtuaalimuisti:
- sivutus
- osoitteen tulkinta, osoitteenmuunnos virtuaalisesta fyysiseksi
- prosessorin sivutaulu: sisältää fyysisen sivukehyksen indeksin sekä
yksittäisinä bitteinä sivukohtaiset suojaus- käyttöhistoriatiedot ja
tiedon, onko sivu muistissa vai kovalevyllä.
- heittovaihto (swap), working set:
+ Siinä missä laitteisto hoitaa prosessorin sisäiset välimuistit,
käyttöjärjestelmä pystyy ottamaan vastaavalla periaatteella
avuksi myös käytännössä rajattoman kokoiset massamuistit.
+ prosessorissa on ominaisuudet (sivutaulun automaattisesti
päivittyvät bitit), joilla heittovaihto on mahdollista toteuttaa.
- sivuvirhe (page fault) / sivunvaihtokeskeytys ja sen käsittelijä
- käyttöjärjestelmän tietorakenteet: prosessikohtaiset sivutaulut ja
kehystaulu.
- Korvausalgoritmi, esim. least-recently-used
(LRU). Käyttöjärjestelmän operaatiot "swap out" ja "swap in"
-vaiheissa.
Välimuistin ruuhkautuminen eli "cache trashing" tarkoittaa välimuistin
ulkopuolisen väylän tai pahimmillaan heittovaihdon suhteellisesti
tiuhempaa käyttöä, joka tuhoaa suorituskyvyn - välimuistien osaltakin
dramaattisesti, mutta heittovaihdon osalta jopa rampauttavasti).
- Esimerkki: (jälleen simppeli "koeputkiesimerkki", jotta perusilmiö
näkyisi mahdollisimman hyvin):
koodi repossa: 2018/l15/cache.c
- Miten tällaisilta vältytään?
+ Suunnitellaan algoritmit suoraviivaisiksi ja mahdollisimman
vähän operaatioita vaativiksi aivan normaaliin tapaan; lisäksi
selvitetään, millä tavoin alla oleva alusta käyttää muistia,
eikä tehdä "luonnonvastaista" koodia.
+ Yhdenaikaisten prosessien/säikeiden ja putkien käyttö
mahdollistaa peräkkäisten dataoperaatioiden rakentelun
modulaarisesti (operaatiot vaihdeltavissa keskenään; peräkkäiset
operaatiot tapahtuvat yhdenaikaisesti, kun data on vielä
edeltävän operaation jälkeen lähemmässä muistikomponentissa)
+ (ja niin edelleen. Lisää jatkokursseilla, joissa puhutaan
enemmän ohjelmistojen ja järjestelmien suunnittelusta.)
Esimerkki muistin kartoituksesta ja muiden kuin tavallisten
tiedostojen ilmenemisestä tiedoston näköisinä, normaalissa
hakemistopuussa, unixmaisessa käyttöjärjestelmässä; aasinsilta
tiedostojärjestelmiin:
- Esim. prosessin 1234 muistikartan saa Linuxissa nähtäville
tulostamalla erikoistiedoston nimeltä /proc/1234/smaps
- Katsotaan jotain oikean ohjelman karttaa,
esim. emacs-tekstieditorin. Havaitaan mm. lukuisa joukko
kirjastoja, joiden tarvitsee olla ladattuna fyysiseen muistiin
vain yhtenä kopiona, vaikka emacs olisi käynnissä vaikka kuinka
monena prosessina.
Pari lisäesimerkkiä Unix-tyyppisestä "kaikki ilmenee tiedostona"
-lähestymisestä (näitä on ehditty nähdä jo aiemminkin, kun
signaaliluennolla juteltiin dd -ohjelmasta):
+ /dev/urandom -"tiedostosta" voi lukea loputtomiin satunnaislukuja
+ /dev/sda vastaa ensimmäisen koneeseen liitetyn fyysisen
kovalevyn tavuja ilman tiedostorakennetta; voi käyttää
esim. täydellisen varmuuskopion tekemiseen tai
palauttamiseen. Tietenkin käyttö on sallittu vain ylläpitäjän
oikeuksilla. Kopiointi myös edellyttää järjestelmän
käynnistämistä esim. muistitikulta siten, että kovalevy ei ole
kopioinnin aikana kytketty tiedostoineen.
+ Hakemiston /dev/ listaaminen näyttää monia muitakin
tiedostonimiä, jotka itse asiassa vastaavat fyysisiä
I/O-laitteita. Useimmat ovat saatavissa vain
järjestelmänvalvojan oikeuksilla, ja niitä on tarkoitus käyttää
sovelluksissa käyttöjärjestelmäkutsujen kautta sen sijaan että
suoraan esim. päätteeltä.
+ /dev/sda -"tiedostosta" voi lukea (käyttöoikeuksien salliessa)
kovalevyn koko sisällön bitti bitiltä esimerkiksi koko
järjestelmän kattavaa varmuuskopiointia varten.
Lisää tiedostonhallinnan käyttäjänäkökulmaa:
Esimerkki:
- Tiedostojen käyttöoikeudet rwx / ugo. Shell-ohjelma
chmod nähty jo aiemmin.
(HUOM: yliopistomme verkkolevyt eivät sisäisesti tue POSIXin
käyttöoikeusmääritelmiä; omat kokeilut kannattaa tehdä siis
esim. itka203-testi.it.jyu.fi -palvelimella, joka ei muutenkaan
ole kytketty verkkolevyyn, tai sitten jalavan tai halavan /tmp
-hakemistossa. Viimeksi mainitusta siivoa lopuksi
kokeilutiedostosi pois, etteivät jää muiden vaivoiksi
yhteiskäyttöiseen järjestelmään... kyllä /tmp kuulemma kait myös
siivotaan aika ajoin myös jonkinlaisella automaattivälineellä...)
I/O ja Tiedostonhallinta käyttöjärjestelmätoteutuksessa:
- Tavoitteita: datan organisointi, osoitteistaminen, puumainen
hierarkia ("kansiot"). [kyseessä on todellisuudessa pikemminkin
suunnattu graafi eikä puu, koska hakemistoista voi olla ns. linkkejä
muihin hakemistoihin ja muissa hakemistoissa sijaitseviin
tiedostoihin. Puu on kuitenkin ehkä hyvä ensimmäinen analogia.]
- Käytettävissä olevat laitteet: prosessori, I/O -portit, laitteiden
aiheuttamat keskeytykset; rajapinnan takana hyvin erilaisia
laitteita
- I/O -ohjelmiston kerrosmainen rakenne: laiteriippumaton osuus,
laiteriippuva osuus (ajurit).
- I/O -kutsun kulku ohjelmistokerrosten läpi (karkea yleiskuva).
Lopussa vielä http://www.pouet.net/prod.php?which=67941 Sitä nyt vaan
ei voi estää.
* Ja se oli sitten siinä vuodelta 2018!
Tähän ehdittiin 2018. Loput ei tule tenttiin.
Vuoden 2018 mukaista kurssia voi suorittaa helmikuuhun 2019
saakka. Virallisten tenttikertojen (3 kpl) jälkeen kysy erillistä
tenttimahdollisuutta.
* 2018 pois jätettyä:
** C-kielestä "pienoisgallup"
Alkuun "YPE-hype" (eli omien yliopistopedagogisten opintojeni
hurmoksen herättämä interaktiohetki):
- Muodosta lähimpänä istuvien 2-3 henkilön kanssa keskusteluryhmä;
keskustelkaa seuraavasta kysymyksestä demo4:n ja tähän asti
luennoilla käsitellyn valossa:
+ Mikä tällä hetkellä askarruttaa eniten C-kielessä?
(esim. suhteessa aiemmilta kursseilta tuttuihin kieliin, muihin
aiempiin ohjelmointikokemuksiin tai ennakko-odotuksiin? Keskustelu
saa rönsyillä muihinkin suuntiin, kunhan pyörii C:n ympärillä.)
- Keskustelun löydöksiä (luentovideo alkaa tästä kohtaa):
+ "viitemuuttujat", ts. viedään aliohjelmalle **muistiosoite**.
+ miksi Windowsin ja Linuxin (tai ylipäätään eri
käyttöjärjestelmien) C-ohjelmat eivät ole yhteensopivia keskenään?
HUOM: Ne *ovat* yhteensopivia, jos niissä (1) ei kutsuta
käyttöjärjestelmäriippuvaisia aliohjelmia ja (2) ohjelmat
käännetään uudelleen (ABI määrää mm. miten aliohjelmia kutsutaan
konekielessä; ABI on käyttöjärjestelmän tekijän valinta ja riippuu
aina prosessoriarkkitehtuurista.)
+ (on ihan OK, jos tässä vaiheessa "ei osaa vielä muodostaa
kysymystä". Toivottavasti se on pian mahdollista!)
+ C:n "listat"? HUOM: Lista on teknisesti eri asia kuin taulukko
(ks. esitietoluku monisteesta!) Kysymyksessä tarkoitettiin
taulukkoa ``int taulukko[3]`` - miksi se sallii kirjoittaa
``taulukko[1000] = 42`` Noh.. C yrittää tehdä mahdollisimman
"vähän" ja jättää loput ohjelmoijan vastuulle. HUOM:
käännösvaiheessa voi olla vaikea tietää, mihin
sijoitetaan. Esim. ``taulukko[i] = 42``. Itse pitää ohjelmoida
esim. ``if (lkm > maximi) error("") else ...``
Voi aina tehdä kirjaston, joka hoitaa esim. tarkistukset.
``turvallinen_taulukko_lisaa(taulukko, maksimi, indeksi, arvo);``
HUOM: C:n taulukko on erilainen (yksinkertaisempi) kuin
modernimpien kielien automaattisesti skaalautuvat ja rajat
tarkistavat tietorankenteet.
+ "Eikö ne 1970-luvulla 'tajunneet' tehdä taulukosta
turvallisempaa"? Historiikeista voi selvitä. Joka tapauksessa voi
olla suorituskykykysymys.
- vuosi 2018 tässä moi, ja Jonne: Kyllä tajusivat. Taulukoiden
rajojen tarkistus (ainakin 1960-luvulta
https://en.wikipedia.org/wiki/Bounds_checking#Index_checking),
poikkeukset (LISP ja PL/I 1960-luvulla) ja roskien keruu (LISP
1950-luvun lopussa) oli keksitty jo tuolloin, mutta
valitettavasti K&R C:tä tehdessään halusivat tehdä vain
"makroassemblerin", joten moiset höpötykset saivat jäädä
kielestä pois. Tämä sama pätee seuraavaan kysymykseen.
+ Miksi muistivuotojen hallinta ja muu resurssien vapautus on
ohjelmoijan vastuulla C:ssä? Vastaus on kysymyksessä: Milloin
pitäisi vapauttaa? Vaatii ajonaikaisen järjestelmän, joka
tarkkailee resurssin tarvetta. Uskomukseni on, että ainakin
osittain tavoite on ollut vähentää alustan
monimutkaisuutta. Myöskin tutkimus kielten toteutuksessa on elänyt
omaa raidettaan 1970-luvun jälkeen, kun C syntyi.
+ Mikä on .c, .h ja .o -tiedostojen suhde toisiinsa? Ks. demo3 ja
demo4 tehtäväohjeet.
Tästä jatkuu itse asia sitten:
- Tavujärjestys (byte order), jos jotakuta on ihmetyttänyt
(parhaimmillaan on ihmetyttänyt!)? AMD64:ssä on "little-endian"
-järjestys. Kokeillaan luvulla 0x0123456789abcdef, jonka
tavujärjestys on helppo varmistaa vaikkapa debuggerin tulosteesta.
** Lisuketta edelliseen
- Näkökulmia viime luennon keskusteluhuomioihin:
+ C on lähtökohtaisesti suunniteltu "laiteläheiseksi" - esimerkiksi
lähdekoodissa näkyvät rakenteet vastaavat datan sijoittumista
tietokoneen muistiin niin, että mitään ei ole tai tapahdu
"piilossa". Mm. tämän lähtökohdan vuoksi C (ja sittemmin C++)
soveltuvat käyttöjärjestelmien ja muun laitehallinnan
toteuttamiseen: datan sijainti tietokoneen muistiavaruudessa
nähdään suoraan, koska struct-rakenteet ja taulukot (mukaanlukien
merkkijonot) ovat kiinteitä, peräkkäin sijaitsevia pötköjä.
+ Mitä muuta C:n yksinkertaisuudesta seuraa? Mahdollisimman pieni
määrä ajonaikaista alustakoodia - mm. siksi C soveltuu sellaisten
pienten prosessorien ja mikrokontrollereiden ohjelmointiin, joissa
ohjelmalle tai datalle ei yksinkertaisesti ole kovin paljon
tilaa. Tällaisten valmistus ja siten käyttäminen tuotteiden osana
on luonnollisesti halvempaa (=tarkoituksenmukaista) kuin isompien.
+ Miksei C:ssä olisi edes käännösaikana estetty taulukoiden tilan
ylittämistä? Itse asiassa kääntäjät osaa varoittaa aika
hyvin. Käytä oikeassa ohjelmassa -Werror argumenttia gcc:ssä
** Ehkä vielä takas?
[Siirtynyt aiemmasta..] Alkuun pieni esimerkki shellin käyttämisestä
tiedonlouhintaan liittyvässä tutkimuksessa:
+ Alustava kokonaiskuva ennen näkemättömästä datasetistä: minkä
muotoinen tiedosto, kuinka paljon, miten jakautunutta (karkeasti
ottaen)
+ Erotinmerkin muuttaminen (tässä pilkku -> välilyönti), mikäli
halutaan ladata käsittelyyn ohjelmalla, jolle alkuperäinen
erotinmerkki ei käy. Vastaavasti voisi muuttaa myös
esim. desimaalierottimen.
+ Shellin perustyökaluilla pystyy tekemään paljon muutakin
hyödyllistä ensivaiheessa, ennen siirtymistä varsinaisen
tutkimusohjelmiston käyttöön.
+ Todellisessa tilanteessa data voi tulla asiakkaalta hyvinkin
kummallisessa muodossa, jota ei suoriltaan pysty lataamaan
työkaluihin, eikä asiakkaan edustaja välttämättä itse edes
tiedä, mikä tiedostomuoto on. Ensimmäinen vaihe voi siis
hyvinkin olla "reverse engineering" -tyylistä.
** alkupuolen luennoilta..
+ (ei pilata kaunista speksiä vuonna 2018 tällä:) Suora Linuxin
käyttöjärjestelmäkutsu, myös tuttavalliselta nimeltään
"exit()". Ensimmäinen toteutus C:n epästandardina
inline-assemblynä. Ei jatketa tällä tiellä yhtään
pidemmälle... Toimii samalla tavoin vain yhdellä kääntäjällä
(meillä GNU C), yhdellä käyttöjärjestelmällä (meillä Linux) ja
yhdellä prosessoriarkkitehtuurilla (meillä x86-64).
Viime vuoden "opettajan pääsiäisläksy" eli pääohjelma, jossa ei ole
eksplisiittistä return-lausetta lopussa... tämähän se tuotti
hämmennystä ja "huonon esimerkin", kun en saanut kääntäjää
varoittamaan ja kieltäytymään omaan silmääni vaaralliselta näyttävästä
koodista... No.. läksy oli helppo, koska pääsiäisläksyn tehtävä eli
nollasta poikkeavan virhekoodin jättävä ohjelma olisi ollut faktisesti
mahdoton tehdä: C99-standardi määrittelee seuraavaa main()-aliohjelman
loppumisesta (luku 5.1.2.2.3)::
5.1.2.2.3 Program termination
If the return type of the main function is a type compatible with
int, a return from the initial call to the main function is
equivalent to calling the exit function with the value returned by
the main function as its argument; reaching the } that terminates
the main function returns a value of 0. If the return type is not
compatible with int, the termination status returned to the host
environment is unspecified.
Siellähän se standardissa luvataan: "reaching the } that terminates
the main function returns a value of 0". Tältä osin kaikki kunnossa,
ja itsekin olen yhtä asiaa viisaampi. Ja esimerkistä tulikin hyvä :)
sovitaan vaan, että se käsitteli asioiden tarkistamista standardista,
jos joku alkaa käytännössä ihmetyttämään.
Silti suosittelen kirjoittamaan lähdekoodiin "return 0":n niin ei tule
ihmetystä eteen niillekään, jotka eivät ole yhtä tarkkaan lukeneet speksiä.
Tämä löytyi ensin Googlettamalla ja sitten varmistamalla itse
C99-standardista (ISO/IEC 9899:1999), että näin se on komitea mennyt
sopimaan. Ehkä tämä määritelmä auttaa keskimäärin vähentämään
ohjelmointivirheitä, kun porukka kumminkin unohtaa sen return 0:nsa
kirjoittaa, eikä tajuaisi muuttaa kääntäjän varoituksia virheiksi :).
Vastaus luennolla esitettyyn tarkennukseen kirjastofunktioiden
linkittämisestä käynnistysvaiheessa, eikä enää varsinaisen ajon
aikana:
Ainakin GNU:n työkaluilla ELF-muotoiseen ohjelmatiedostoon voi laittaa
pyynnön kirjastojen linkittämisestä heti ohjelman latauksen yhteydessä
seuraavalla komennolla (osio "-Wl,-z,now")::
c99 -Wl,-z,now -Werror -g -O0 -o omaecho omaecho.c
Merkintä tulee luonnollisesti aivan viimeisessä työkaluketjun
vaiheessa eli linkitysohjelmassa "ld". Vastaus löytyi kuin löytyikin
helpoiten selaamalla ld:n manuaalia ja tarkistamalla c99-komennolla
käynnistyvän julkisivuohjelman manuaalista, miten ld-vaiheelle saadaan
tuupattua argumentteja. "-Wl,-z,now" johtaa siihen, että
ohjelmatiedoston kasaamisvaiheessa konepellin alla ajettava komento
"ld" saa mm. peräkkäiset argumentit "-z" ja "now". Oletusarvoisesti ld:n
ajo tulkitaan kuten "-z lazy" eli jaetut kirjastot ladataan laiskasti vain
tarvittaessa, eli kun jotakin kirjastossa sijaitsevaa aliohjelmaa
faktisesti kutsutaan.
* 2017 pois jätettyä:
Semaforin käyttö kuluttaja-tuottaja -ongelman ratkaisussa. (Semafori
tietorakenteena käytiin läpi, ja se on muistettava, ts. resurssien
määrää kuvaava kokonaisluku ja jono/joukko prosesseja, jotka
jonottavat siinä tapauksessa, että vapaana on 0 kpl resurssia).
TODO: Hyvä tietää -osastolle 2017:
*** Tiedostonhallinnan sovellusnäkökulma:
Esimerkki:
- Tiedostojen käyttöä POSIX-käyttöjärjestelmäkutsuilla ja C:n
alustakirjaston kutsuilla; tiedoston avaaminen ja luominen,
kirjoittaminen, sulkeminen. Käyttöoikeuksien asettaminen.
koodi repossa: 2017/esimerkit/l17/hellofile.c
Esimerkki:
- Oman "cat -apuohjelman" raakile; tiedoston avaaminen, lukeminen ja
kirjoittaminen tavu kerrallaan, sulkeminen C:n alustakirjaston
kutsuilla.
koodi repossa: 2017/esimerkit/l17/liit.c
Aasinsilta kohti tiedostonhallintaa ja tiedostojärjestelmiä muuttuu
oikeaksi sillaksi, kun käsitellään välissä vielä I/O -laitteiston
piirteitä, esimerkkinä kovalevy, joka soveltuu tiedon pitkäaikaiseen
säilyttämiseen tiedostoihin ja hakemistoihin organisoituna.
*** Lisää esimerkkejä erikoistiedostoista /dev/ -hakemistossa
Luennoilla on aiemmin nähty esimerkkejä muistakin erikoistiedostoista,
esim. /dev/urandom -tiedoston lukeminen saa käyttöjärjestelmän
generoimaan satunnaislukuja. Tiedostoon /dev/null voivat kaikki
käyttäjät "kirjoittaa", mutta siihen ohjattu data ei mene mihinkään,
vaan erikoistiedosto "nielee" tavut. Muita vastaavia, joita
unixmaisista usein löytyy:
+ /dev/random yrittää tuottaa "aitoa satunnaisuutta"
tarkkailemalla ulkopuolisesta ympäristöstä riippuvia tekijöitä,
kuten nettiyhteyksiä. *Älä käytä turhaan yhteiskäyttökoneella*,
koska generointi hidastuu kaikkien tarvitsijoiden
osalta. Ulkoisia ilmiöitä tapahtuu harvakseltaan "uskottavan
satunnaisuuden" aikaansaamiseksi. Normaalitarpeisiin lue
/dev/urandom -tiedostoa ("u"=="unlimited"), joka toimii kuten
C:n rand()-funktio. Tiukempiin kryptografiatarpeisiin tällainen
pseudosatunnaisuus ei ole välttämättä riittävä.
+ /dev/zero tuottaa loputtomiin nollatavuja luettavaksi.
+ /dev/tty on jopa POSIXin määräämä. Se toimii erikseen jokaiselle
prosessille, ja sitä tulee voida käyttää syöttöihin ja
tulostuksiin samoin kuin päätettä
*** Tiedostojärjestelmien toteutuksesta fyysiseen massamuistiin:
- kovalevyn rakenne
- lohkot muistissa ja levyllä; lohkot yleensä isompia kuin levyn
sektorit
- käyttöjärjestelmän yleiset tavoitteet (läpivienti, tasapuolisuus,
vasteajat jne.) voimassa myös I/O:n osalta. Lisäksi saatavuus- ja
säilyvyyskysymykset; vikasietoisuus.
- käytännön penkaisua shellin kautta:
+ komennot ``df`` (POSIX) ja ``mount`` (ei POSIX), ``du`` (POSIX).
reunahuomio: Mistä tietää, mikä on POSIXia ja mikä ei? Tietysti
standardin tekstistä. Komento joko on siellä tai ei. Tietyn
tiedostojärjestelmän toiminta ei ole standardin vaan kunkin
käyttöjärjestelmän omien laajennosten varassa. Unixmaisissa
tiedostojärjestelmän kiinnittäminen hakemistopuuhun tapahtuu
kuitenkin usein mount() -järjestelmäkutsulla ja shellissä mount
-apuohjelmalla. Irrottaminen umount() -järjestelmäkutsulla ja
umount -apuohjelmalla. POSIX vetää siis määrittelynsä rajan
selvästi laiteriippumattoman ohjelmiston ominaisuuksiin
(ts. tiedostojärjestelmän ja massamuistien olemassaolo,
osoitteistaminen).
+ inode / POSIXin "sarjanumero" : komennot ``ls -i`` (POSIX) ja
``stat`` (ei POSIX).
- esimerkki: vanhan unixin tiedostojärjestelmän toteutuksesta
yleiskuva, inodet ja levylohkot, isot tiedostot hierarkkisena
lohkolistana
- journalointi: kirjataan ensin ylös, mitä levylle aiotaan kirjoittaa;
sähkökatkon sattuessa menetetään vain meneillään olleen kirjoituksen
tiedot, mutta tiedostojärjestelmän rakenne ei muilta osin
korruptoidu, koska kesken jäänyt kirjoitustransaktio voidaan
peruuttaa seuraavan käynnistyksen yhteydessä.
- levyoperaatioiden vuorontaminen on oma haasteensa. Internetin
ihmeellinen maailma kertoo meille paljon hakusanalla "disk
scheduling" (tieteelliset artikkelitietokannat kertovat tietysti
uusimpia tutkimustuloksia yleistiedon lisäksi)
Havainto: myös laitteita on vuoronnettava! Magneettisen kovalevyn
vuorontaminen on sidoksissa fyysisen laitteen ominaisuuksiin
(pyöriminen, lukupään sijainti) ja tiedostojärjestelmän
organisointiin levyn pinnassa.
*** Lisäesimerkki -- kurssin mielessä kokonaisuudessaan liian syvällinen:
Kurssin opiskelijan harrastusprojekti: muinoisen rinnakkaisportin
keskeytyskäsittely.
- Tietoja portista: http://retired.beyondlogic.org/spp/parallel.htm
Tässäpä olikin hieno testi luennoitsijan omalle
tiedonhakukyvylle :). En voinut käyttää tähän kovin paljon aikaa,
mutta tässä ensimmäiset, ei välttämättä aivan oikeaan osuvat,
tulkintani:
- Jos ymmärsin oikein, laitteelle täytyy lähettää merkki,
ikäänkuin se olisi "printteri" (mitä se ei tässä tapauksessa
kuitenkaan ole:)). Sitten täytyisi tallentaa aikaleima hetkellä,
jolloin "ikäänkuin printteri" ilmoittaa keskeytyksellä, että se
on "tulostanut" edellisen merkin ja on valmis vastaanottamaan
lisää. Fyysisen laitteen luonteesta johtuen ei voi ennalta
tietää, millaisen ajan päästä tämä keskeytys tulee.
- Ensimmäisellä googletuksella tuli vastaan tällainen softa:
http://parapin.sourceforge.net/
- Tämä Parapin on ilmeisesti tehty Linuxin versiolle 2.6, jota ei
pahemmin tueta enää 2016. Ytimen rakenteessa voi olla tapahtunut
muutoksia, jotka edellyttäisivät softan porttaamista uuteen
versioon.
Seuraava perustuu ajatukseen, että Parapin tai vastaava toimisi
nykyisessä Linuxissa (tai käyttötarkoitus on sellainen, että
laitetta hallinnoivaan koneeseen voisi tietoturvallisesti asentaa
version 2.6).
Ohjelmiston dokumentaatiossa ensinnäkin on linkki selkeästi hyvään
johdantokirjallisuuteen:
- Rubini & Corbet: "Linux Device Drivers":
http://www.xml.com/ldd/chapter/book/ (ilmainen online)
http://shop.oreilly.com/product/9781565922921.do (ostoversio)
Jos esim. tuon Parapin-ohjelmiston ominaisuudet eivät riitä, niin
kirjan perusteella saanee yleiskuvan siitä, miten Linuxin
ajurijärjestelmä ja keskeytyskäsittelijät toimivat :), jotta voi
modata esimerkin perusteella oman ajurin.
Kyseinen Parapin -ohjelmahan on juurikin esimerkki
rinnakkaisporttia käyttävästä ajurista. Siinä näyttäisi kyllä
olevan lähes kaikki ominaisuudet, joita kysymyksen esittäjä
tarvitsee harrastusprojektissaan.
Parapinin voi äkkivilkaisun perusteella kääntää Linuxin ajuriksi,
joka toimii yhteistyössä normaalin "parport" -ajurin
kanssa. Keskeytyskäsittelijässä näyttäisi olevan callback-funktio,
johon ilmeisesti voi ajurin ylösajon kohdalla saada oman
C-aliohjelman ajettavaksi aina kun tietty rinnakkaisportti
keskeyttää. Keskeytyksen kohdalla voisi *ehkä* tehdä jotain
"quick-and-dirty" -tyyppistä, kuten::
static void rakentele_aikaleima_jotenkin(char *buf){...}
static laheta_porttiin_taas_uusi_operaatiopyynto_jotenkin(void *id){...};
void oma_koukkufunktio(int irq, void *dev_id, struct pt_regs *regs){
char[20] aikaleima;
rakentele_aikaleima_jotenkin(aikaleima);
printk(KERN_INFO "Laite sanoi tiks kellon ollessa %s\n", aikaleima);
laheta_porttiin_taas_uusi_operaatiopyynto_jotenkin(dev_id);
}
Ja sitten, teoriassa, jos tällaisen saisi pyörimään, niin ytimen
lokitiedosta voisi käydä ajoittain nappaamassa rivit, joilla lukee
"Laite sanoi tiks", tyyliin shell-komento ``dmesg | grep "Laite
sanoi tiks"`` ja jäsentää riveiltä aikaleimat.
Tai sitten tuo oma käsittelijä voisi tehdä jotain
hienompaa. "Oikea unixmainen ajuri" näyttäytyisi tietenkin
loppukäyttäjälle tiedostona, esim. "/dev/munlaite/tilanne", josta
käyttäjä voisi lukea tekstimuodossa aikaleimoista johdetut
yhteenvetotiedot (jotka ovat käsittääkseni harrastusprojektin
lopullinen käyttötarkoitus).
Kevyellä tai raskaalla toteutuksella joka tapauksessa tuossa
harrastuksessa joutuu lueskelemaan oppikirjallisuutta ja
esimerkkikoodia, että saa homman pelittämään :). Hieno harrastus
siis!! :)
TODO: Heläytetään löytynyt oppikirja ehkä myös luentomonisteen
lisälukemistolistaukseen.
*** Muita ohitettuja 2017
Esimerkki:
- kahden eri ohjelman jakama muistialue
POSIX-käyttöjärjestelmäkutsuja käyttäen; toinen aasinsilta
tiedostojen käsittelyyn (jaettu muistialue näyttäytyy ohjelmalle
ja muillekin tiedostona!)
koodit repossa (+krediitit alkuperäiselle tekijälle):
2016/esimerkit/l15/shm_msgclient.c
2016/esimerkit/l15/shm_msgserver.c
2016/esimerkit/l15/README_shm_example.txt
- Todetaan esimerkissä oleva kilpa-ajotilanne (korjaamisen voi tehdä
erittäin vapaaehtoisena, hieman vaativampana,
harjoitustehtävänä...; sigesim.c:n malliin olisi syytä myös
käsitellä TERM-signaali, jotta serveri osaa poistaa jaetun
muistialueen loppuessaan lopetussignaalin
johdosta. Oletuskäsittelijä ei voi tietää, että prosessi on
pyytänyt yhteisen muistialueen.)
- Katsotaan, että muistialue näkyy tiedostona hakemistossa /dev/shm
... POSIXin vaatima kauttaviivalla alkava nimi on vaan lisätty
Linux-toteutuksessa /dev/shm:n perään.
- Ja juu.. elä anna hakkerin tehdä tätä jaetulle muistillesi:
echo Hei vaan hei | dd of=/dev/shm/foo1423 bs=1 seek=4 conv=notrunc
- Telmitäänpä hetki tämän esimerkin ja tietoturvakysymysten äärellä,
ja varmistutaan että Ohjelmistoturvallisuus ja
Tietoverkkoturvallisuus ovat tarpeellisia jatkokursseja...
*** I/O:sta ja laitteista ohitettua 2017:
- DMA.
- RAID
*** Vuoronnusmenettelyjä, RT, skriptit.
Vuoden 2016 luennoilta 9-10:
Kerrataan tässä kohtaa yleisökysymys, joka viikko sitten tuli vasta
varsinaisen luentoajan jälkeen, videoinninkin loputtua. Tämä tulee
ihan pian tarkemmin, mutta otetaan silti jo alustava näkemys asiaan:
- muistihierarkian käytännön toiminta: laitteisto tosiaankin hoitaa;
sovellukselle päin näkyy peräkkäisiä tavun eli 8 bitin mittaisia
muistipaikkoja, joilla on omat, peräkkäiset osoitteensa. Vilkaistaan
kurssin loppupuolelle (lukuun Muistinhallinta): AMD64:ssä on
nelitasoinen hierarkinen "kartasto", jonka kautta konkreettinen
osoitteentulkinta virtuaalisesta fyysiseksi tapahtuu.
Idean tasolla meille riittää ajatella yksitasoista ns. sivutaulua,
jollaisen osaaminen on yleensä ollut tenttikysymyksenäkin. Eli ikään
kuin ajateltaisiin vain AMD64:n viimeistä taulukkotasoa, jonka nimi
oikeassa manuaalissakin on "Page table". Idean tasolla riittää myös
ajatella paljon lyhyempiä muistiosoitteita kuin esim. AMD64:ssä
oikeasti on.
Joka tapauksessa muistiosoitteen bittijonon alku ilmoittaa, mille
sivulle osoitus kohdistuu, ja loppuosa, esim. 12 bittiä ilmoittaa
tarkan osoitteen kyseisen sivun sisällä. Fyysinen muisti on jaettu
sivukehyksiin.
Sivutaulujen (ja tarvittaessa monitasoisten hakutaulukostojen)
luonti on käyttöjärjestelmän muistinhallintaosion vastuulla. Se
tekee sen prosessorin ja MMU:n manuaalin määrittelemillä
keinoilla. Toki itse taulut ja "kartastot" ovat määrämuotoista
dataa, joka sijaitsee tietokoneen muistissa (käyttöjärjestelmän
hallitsemalla alueella), missä kaikki muukin. Esim. "AMD64 System
Programmer's Reference" kertoo kaiken siitä, miten näitä tauluja
käytetään.
* Vuoden 2015 toteumaa:
** Luento 17: Tarvittavat paikkaukset. Yhteenveto. Kertaus ja tärpit
Agendalla olisi:
*** Tomin terveisiä demoista:
- demot 1, 2 ja 3 mennyt hyvin ja ohjeaikataulussa:
+ demosta 1 läpi 137, hylkykertoja 26, syy yleensä "oudot
rivinvaihdot", jollaisia ei suoraviivaisesti ohjeiden mukaan
toimimalla oikein pysty tulemaan..
+ demosta 2 läpi 117, hylkykertoja 17, syy yleensä jokin
puuttuva tai erilainen tuloste kuin pyydettiin
+ demosta 3 läpi 108, hylkykertoja 4 (syy ympäristömuuttujan
puuttuminen)
+ demosta 4 läpi 70, hylkykertoja 26 (yleensä useita ongelmia;
pienillä on mennyt läpi, mutta vähintään merkin poistamisen)
* ei-kääntyviä ohjelmia tänä vuonna vain 2.
* varottava "1:llä ohi" virheitä.
* yksinkertaisuus on hyve.
* kynä ja paperi!
+ demosta 5 läpi 38, hylkykertoja 41 (pienillä mennyt läpi,
ts. noin 2-3 ongelmakohtaa läpi, useampi -> ei vielä läpi)
* selkeitä ongelmia ymmärryksessä on, jos esim. kuvittelee
paikallisten muuttujien sijaitsevan koodialueella tai
toisin päin.
* suurin muistiosoite, joka on taulukolla käytössä?
* bitit ja tavut sekaisin? "tavu==8 bittiä" Montako tavua
varattu tilaa 6:lle 8-tavuiselle int:lle? Ei varmaan 6*8*8
tavua!
* kummallisiakin lukuja, joille Tomi ei keksinyt selitystä..
* muistin olemuksesta ei vielä ole selkeää, yksinkertaista
mielikuvamallia.
* Missä muuttujan "samoja" arvo oli aluksi?
+ demosta 6 läpi 39, hylkyjä 6 (hyväksymisperusteena, että
ohjelma vähintäänkin toimii niinkuin tehtävänannossa on
- Hyvin harva on käyttänyt hyödykseen Tomin varattavia
ohjauksia. Toivottavasti sessioista on kuitenkin ollut hyötyä.
*** Käsittelemättä jäivät edistyneempi vuoronnus ja skriptaus
Vuoronnuksesta ja vuoronnusmenettelyistä lyhyesti:
- yksinkertaisimmillaan FCFS (first come first serve), "eräajo"
- moniajossa yksinkertaisimmillaan Round-robin
- prioriteetit, esim. prioriteettikohtaiset kiertojonot;
monimutkaistaa vuorojen jakamista - tarvitaan monipuolisempi
vuoronnusalgoritmi; vaarana mm. nälkiintyminen (matala prioriteetti
ei ehdi saada juuri lainkaan aikaa)
- dynaamiset prioriteetit
- reaaliaikajärjestelmät ja -vaatimukset, prioriteetit ja
pre-emptiivisyys, watchdogit
- kompromissit esim. vasteaika vs. throughput
- mikroydinmallissa käyttöjärjestelmän omien säikeiden vuoronnus ja
prioriteetit vaikuttavat kokonaisuuden toimintaan
Eräs IPC:henkin liittyvä yksityiskohta:
- Käyttöjärjestelmän suorituksesta ja moduulijaosta; kernel mode
vs. user mode.
- Käyttöjärjestelmän ajonaikaisesta rakenteesta: monoliittinen
vs. microkernel
+ vuoronnus, kutsurajapinta ja IPC-menettelyt tarvitaan
käyttöjärjestelmätilassa, mutta muut palvelut voivat tapahtua
joko käyttöjärjestelmätilassa tai käyttäjätilassa;
palveluprosessit voivat kommunikoida ja synkronoida toimintonsa
IPC-menettelyjen kautta.
+ Käytännössä yleensä hybridi, jolla haetaan kompromissia
(mm. modulaarisuus, turvallisuus ja toimintavarmuus vastaan
suorituskyky).
- Uusinta tutkimusta aiemmista aihepiireistä? Katsotaan vähän vaikka
WoKista ja ACM digital librarysta hakusanoilla "deadlock", "process
synchronization", "microkernel" (tai muita tähän mennessä nähtyjä
avainsanoja).
- Yksi esimerkki microkerneliksi suunnitellusta ytimestä on "Plan 9
from Bell Labs": http://plan9.bell-labs.com/plan9/
Johdattelua skriptaukseen:
- katsotaan läpi muutama etäkäyttökoneelta ja/tai netistä löytyvä
skripti erilaisiin tarkoituksiin, esim.:
+ ohjelman käynnistäminen tietyssä ympäristössä tai tietyin
lisäargumentein, esim. yliopiston palvelimilla komento "c99" on
skripti, joka tekee esivalmisteluja ja käynnistää varsinaisesti
gcc -kääntäjän.
+ järjestelmäpalveluiden käynnistys/pysäytys, kokonaisjärjestelmän
ylösajon operaatiot; esim. yliopiston palvelimilla skripti
/etc/rc.sysinit tapahtuu käynnistyksessä; mm. yhdistää
hakemistopuuhun tiedostojärjestelmiä, aloittaa heittovaihdon ym.
+ monisteessa luetellaan useita muita shell-sovelluksia
- shellin perusrakenteita (demotehtävän 6 tasolla); esimerkkinä c99:n
käynnistysskripti, jossa on muuttujia, for-silmukka, case-ehdot,
tulosteen ohjaus virhetulosteeksi.
*** Mitä siis ehdittiin tänä vuonna
Yleiskuva luentomonisteeseen - luvut 1-12, 14 ja 15. Koodiliitekin on..
*** Sitten kertaus ja tärpit!
Tentin kysymystyypit ja yleinen rakenne julkaistiin noin 5 vuorokautta
ennen tätä luentoa.
Yleiskuvaa:
- kysymyksiä on muutamaa eri tyyppiä: väittämiä, termien yhdistämistä
niitä kuvaileviin määritelmiin tai
ominaispiirteisiin. Esimerkkiskenaarioihin tai mallikoodeihin
perustuvia väittämiä ja "mikä on lopputulema"
-tyyppisiä. Vastauksena joka kohdassa on kirjain, järjestetty jono
kirjaimia tai lukuarvo.
Kysymyksissä pitää olla tarkkana, koska jokainen sana vaikuttaa
luonnollisessa kielessä ja jokainen merkki vaikuttaa
ohjelmointikielen syntaksissa!
Alkuperäisessä, muotoilemattomassa mallitentissä on kysymysten
lisäksi mallivastaukset sekä pohdintaa.
- alkupuolella erillisiä osaamistavoitteita on useampia, joten
aihepiirit saattavat vaihdella enemmän tenttikerrasta toiseen.
- on myös "kestotärppejä" eli aihepiirejä, joista tullaan kysymään
joka tentissä (joskin eri kysymyksiä ja mahdollisesti tahallaan eri
tavoin toimivan esimerkin kanssa, joten mallivastausten opettelu
ulkoa ei auta, vaan koodien ja algoritmien toiminta pitää ymmärtää):
+ erityisesti shell-komentojonot, minish-toteutus,
assembler-ohjelma, pino ja aktivaatio debuggerissa, sivutaulut ja
osoitteenmuunnos.
- Tehtävissä tarkoituksella "harhautuksia", joten vastaaminen
edellyttää ymmärtämistä ja annetun esimerkin tarkkaa läpilukua.
Ei muuta kuin onnea (...eipäs kun osaamista) -- tenttiin!
Keskustelua, jos aikaa on!!
** Palauteluento ekan tentin jälkeen 2015 (vapaaehtoinen/täydentävä)
Koska salia ei ole, tämä tullee nyt vaan meilitse, kunhan ensimmäisen
tentin arvostelu on tehty.
*** Agenda:
- Arvio vastauspapereihin kirjatuista ja jälkikäteen ilmoitetuista
kommenteista kysymyksiin liittyen. Alustavat kommenttini niistä,
ennen kuin ehdin meditoida asian ympärillä enemmän.
- "Vapaa sana" -vastaukset (anonymisoituina) ja omat kommenttini
niistä.
- Yleistä palautetta demojen tarkastuksessa havaittujen ilmiöiden
pohjalta (pääasiassa tulevia opintoja ja alalla toimimista
silmälläpitäen)
- Kysymyksiä, kommentteja, keskustelua.
*** Sähköpostilistalla esittämäni toimintasuunnitelma:
Kysymysmuoto oli uusi, ja silloin on "bugien" riski suuri. Saa nähdä,
miten tässä käy.. että onko sitä hommaa nyt enemmän vai vähemmän kuin
avoimissa kysymyksissä, ja saadaanko järkevän näköistä
arvosanajakaumaa. Mikäli arvosteluperusteita täytyy justeerata,
tehdään muutokset tietenkin opiskelijan eduksi, jos niitä päädytään
tekemään. Ei ollut vielä lupaus, ennen kuin vastausten kokonaisuus ja
koko populaation arvosanajakauma on selvillä.
113 perinteisen "esseetentin" tarkastaminen kestäisi itselläni useita
työpäiviä, missä ajassa luultavasti ehdin suorastaan tekemään
automaattisen tarkistimen, johon [tämänkertaisen tenttimuodon]
vastaukset voi syöttää. Optista lukijaa ei (vielä tässä
vastausmuodossa) pysty käyttämään, mutta pikaisen testin perusteella
yhden vastauspaperin manuaalinen syöttäminen kestää 30 sekuntia, mikä
on kokonaisuuden kannalta olematon aika. Sieltä saapi sitten nähtyä
myös kysymysten osalta, onko jokin ollut selvästi vaikeampi /
mahdottomampi kuin jokin toinen.
*** Arvio tavoista, joilla arvostelua korjataan tarvittaessa:
- Kysymyksen poistaminen arvostelusta kaikkien osalta ei tarkemmin
ajatellen ole oikeudenmukaista. Monitulkintaisuus on varmasti
hienovaraisissa nyansseissa, joita ei ole tullut ajatelleeksi
kysymyksen tekijä, eikä luultavasti suurin osa
vastaajistakaan. Olisi paha, jos suurimmalta osalta kumoutuisivat
pisteet tapauksessa, jossa monitulkintaisuuden havaitseminen vaatii
syvällisempää eforttia.
Miten sitten voisi toimia? Tämän hetkinen suunnitelmani:
+ Moniselitteiseen kysymykseen hyväksytään kaikki oikeiksi
tulkittavat vastaukset, +0.5 pistettä
+ Muissa kuin väittämäkysymyksissä ei kuitenkaan hyväksytä
vastauksia, jotka ovat tulkinnasta riippumatta vääriä (niistä
edelleen miinuspisteitä)
+ Tyhjä kohta, jossa on mainittu moniselitteisyydestä, tulkitaan
oikeaksi vastaukseksi, koska löytyy ymmärrystä osoittaa
monitulkinnallisuus. Tästä +0.5 pistettä.
+ Tyhjä kohta, jossa ei ole mainittu moniselitteisyydestä, tulkitaan
edelleen ohitetuksi. Edelleen 0.0p.
Uskoisin, että näin (1) ei rokoteta ketään turhaan, (2) ei vähennetä
pisteitä tyypeiltä, jotka ovat luottaneet kysymykseen omana
supertärppinään (3) ei myöskään palkita "tuulituloksella" niitä,
jotka eivät ole osanneet vastata suuntaan saati toiseen.
Toimintamalliehdotusta saa kommentoida. Lopullinen arvostelu tapahtuu
automaattisesti; tieto perustelun olemassaolosta kirjataan
arvosteluskriptiin.
(sanoinko skripti? juu, samalla python-skriptillä tullaan
arvostelemaan, millä kysymykset on generoitu
kysymyspankista... pittää vaan liittää tietorakenteisiin vielä
lippuattribuutti, oliko kysymys havaittu
huonoksi.. kysymys.isBadQuestionOMG())
*** Tentin osallistujien esitykset monitulkintaisiksi kysymyksiksi:
Mahdollisesti tai todennäköisesti arvosteluun vaikuttavia huomioita:
- Tehtävä 1: Tapahtui reaalimaailman "off-by-one" -virhe.. [luennolla
sanoin muuten "one-off", joka on tietysti väärä sana tähän
tarkoitukseen. Off-by-one on oikea termi...] olin heti niin
tyytyväinen ensimmäiseen kysymykseen, että sitä en juurikaan
ajatellut enää uudempaan kertaan, vaan tarkka läpikäynti lähti
kysymyksestä 2, koska "se ensimmäinenhän on jo varmasti OK, kyllä mä
sen tiedän". No ei se ihan ollut. Opiskelijoiden havaintoja:
+ "moniselitteinen, koska ei voida tietää puhutaanko koko
lähdekoodista vai tarkoitetaanko vain sitä, että prosessin omat
säikeet toimivat prosessin koodin sisällä, sillä ne eivät
välttämättä käytä koko koodia"
+ "A, jos siis tarkoitetaan sitä koodia ohjelmoijan kirjoittamana
tekstipötkönä, ei sitä, ettäkö säikeet suorittaisivat aina samaa
kohtaa koodista. Tässä mahdollinen monitulkinnallisuus?"
+ "Valtavan epämääräinen sana 'koodi'"
Mielessäni tarkoitin koko ajan "prosessin koodialue on sen säikeille
yhteinen", enkä tulkinnut tehtävänantoon päätynyttä tekstiä siten
kuin se oli ("prosessin koodi on sen kaikille säikeille
yhteinen"). Siis tuo "koodi" voi olla paljon kaikkea: lähdekoodi
(hyvin todennäköisesti eri lähdekoodi jokaisella säikeellä),
käännetty binäärikoodi (jossa todennäköisesti eri osio jokaisella
säikeellä), prosessin virhekoodi, salauskoodi..
- Tehtävä 7: Kysymyksenasettelu meni pieleen, joten arvostelu vaatii
tältä osin jonkin oikeudenmukaisen korjauksen. Havaintojen yleiskuva:
+ Esimerkissä menin ja sanoin että skenaariossa on 10
intensiivisesti laskevaa sovellusta. Nämähän pyörähtää 50Hz
kellolla läpi 5 kertaa sekunnissa jokainen. Väliin mahtuu myös
satunnainen muu prosessi viimeistään 0.2 sekunnin sisällä,
vaikka se tulisi kiertojonon perältä. Ei tämä nyt ihan
megaluokan viive olisi ihmisen näkökulmasta. Eri asia olisi
reaaliaikajärjestelmä, jossa on pakko kelata jonoa
nopeammin. Mutta tällaista ei nyt ollut spesifioitu tehtävän
esimerkkiskenaariossa.
+ lisäksi sanamuoto voisi olla "painottaa vähän" tai "vähän
laskentaa vaativia". Luonnollinen kieli on ikävästi
moniselitteistä; onneksi on ohjelmointikielet syntakseineen :)
Alustava suunnitelma siis, että A, B ja "perusteltu tyhjä"
hyväksytään kaikki oikeina vastauksina (+0.5p). Tyhjä ilman
perustelua normaali 0.0p
- tehtävät 21--22: Tässä on muutaman opiskelijan kanssa keskustelu /
väittely kesken, että oliko kyseessä oikeasti osaamistavoitteita
mittaava kysymys vai "liian paha kompa" tiedostopäätteestä .tex tai
sen puuttumisesta johtuen. Jonkinlainen ratkaisu tästä tulee, mutta
toistaiseksi auki.
Mahdollisesti on höllennettävä väärän vastauksen miinuspisteitä
tämän osalta. Mutta tyhjäksi tätä ei varmasti ole jättänyt kukaan,
jolla oikea osaaminen löytyy. Huolimattomuus on sitten asia
erikseen, ja pittää pohtia, kuinka paljon sitä sitten saisi sallia.
- Tehtävä 28: Tapahtui perinteinen "viime hetken tarkennus", joka ei
ollut loppuun asti harkittu. Note to self: älä tee viime hetken
tarkennuksia. Tarkkaavaisen opiskelijan havainto:
+ "Mahdollinen monitulkinta: ohjelmakoodissa sem.arvo on kurssin
mallin mukaan kokonaisluku (joka siis voi olla etumerkillinen
kuten koodissa on 'if (sem.arvo <= 0))', mutta todellisuudessa ei
arvo koskaan laske pakkasen puolelle. Ei voi olla vaikkapa '-2'
vapaata tai täyttä paikkaa.
Näin se on. Toteutus voisi antaa semaforin arvon mennä pakkasen
puolelle, jolloin sen itseisarvo tarkoittaisi jonottavien prosessien
määrää.. Tämä ajatus nyt ei ollut itsellä mielessä, kun "tarkensin"
tehtävänantoa viime hetkellä. Uusinnoissa tämä väite tulee muotoon,
jossa etumerkistä ei puhuta.
Tällä kertaa tässäkin hyväksyttävä A ja B sekä kommentoitu tyhjä.
- Tehtävä 29: Edellisen kohdan vuoksi mahdollisesti myös
moniselitteinen. Tutkitaan ennen kuin hutkitaan.
- Tehtävä 45: En vielä tiedä toimintamallia, ennen kuin nähdään kaikki
vastaukset. Opiskelijan havainto:
+ "B, koska käyttäjä voi itse määrittää tiedoston nimen"
Nythän on niin, että voi määrittää.. mutta tiedostoon voi määrittää
useita nimiä ns. kovina linkkeinä. Asia on mielestäni kyllä
kirjoitettu auki aika hyvin monisteen nykyiseen versioon. Samoin se,
että nimi ei ole osa tiedoston sisältöä eikä myöskään i-solmun
sisältöä. Itse asiassa monisteen lopullisessa versiossa on
suorastaan kursiivilla (harvoissa ja valituissa paikoissa käytetty
tehokeino!) seuraava täsmällinen ilmaisu: "tiedoston nimi määräytyy
hakemistotiedostoon kirjatun merkkijonon perusteella!"
Voi olla, että evidenssi ei tule riittämään tämän tehtävän
arvostelun muuttamiseen.
Havaintoja, jotka eivät välttämättä aiheuta toimenpiteitä:
- Lukuisia yksittäisiä havaintoja; erityisesti sellaisten
ääritapausten pohdintaa, joihin asti johdantokurssilla ei
päästä. Olin jo aikeissa ennen tenttiä meilata, että "elvistely on
sallittua, jos sille on oikea osaamispohja olemassa". Tulen käymään
näiden muutamien "Agoran elvisten" tiuhaan kommentoidut
vastauspaperit läpi erikseen, ja jos kommentit ovat tarkoin
analysoituna valideja niin antaa mennä vain... Vastauspaperien
yleiskuva (ilman tarkempaa tarkastelua) voisi viitata siihen, että
nämä ovat osaamisensa aiemmin hankkineita, joiden arvosanat
painottuvat yläpäähän joka tapauksessa.
Tämä sinänsä miellyttävä "gurujen" kanssa operointi ei vaikuta
johdantokurssin tietojen pohjalta tehtyihin vastauksiin.
*** "Vapaaehtoinen vapaa sana" -kysymyksen vastaukset:
- "Varsin selkeä kurssi. Osaamistavoitteet selkeytti ja mallitentti
helpotti varsinaiseen tenttiin lukua, kun näki vähän sokeita
pisteitään. Lisäksi se, että näki kysymystyypit ennakolta helpotti
ja nopeutti tenttiä. Ihana tavoite: opiskelija *uskaltaa* ja osaa
käyttää selliä. Siinä on pieni kynnys, kyllä."
Kiitos positiivisesta palautteesta. Voin kertoa, että mietin
tavoitteita tarkoin, ja tuo "uskaltaa" on olennainen osa, vaikka
mielestäni tärkeintä kyseisessä tavoitteessa onkin "aiheuttamatta
vaaraa omille tiedoille tai häiriötä muille käyttäjille tai
järjestelmälle" :)
- "Harmi kun kaikki mielenkiintoinen ja tärkeä tiivistyi n. 5
viimeiseen luentoon. Pehmojohdanto oli parasta viihdettä vähään
aikaan. Luennot aina yhtäaikaa eikä jaksanut käydä siksi
paikalla. Kiva kun demoilla ei kovaa kiirettä."
Kiitos rakentavasta palautteesta, jossa oli positiivisiakin
osioita :). Itse olen sitä mieltä, että alusta lähtien kaikki oli
tärkeää. Mielenkiintoisuus on subjektiivista. Omasta mielestäni
alkupuolen asia on huikean mielenkiintoista, mutta kuten monisteen
johdannossakin totean, henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteet
vaihtelevat varmasti. Tarkoitus oli, että alkupuolella tulisi
tekninen pohja ymmärtää ilman suurempaa käsienheiluttelua
loppupuolen asiat, joissa ns. "korjataan hedelmät" (termi, jota joku
matematiikan luennoitsija aikoinaan käytti siitä, kun alkupuolen
teoreettisilla tuloksilla aletaan viimeisillä luennoilla tehdä
jotakin hyödyllistä :))
Pehmojohdanto ilmaantui viimevuotisen yksittäisen palautteen
perusteella, ja sen on tosiaan tarkoitus olla
viihteellinen. Tulevaisuudessa siirrän sen ehkä kuitenkin
liitteeksi, jolloin pääteksti menisi ensimmäisillä sivuilla suoraan
tekniseen asiaan.
- "Vaikeata on, kun tulee miinuspisteitä. Kurssin alussa olleet demot
olivat liian helppoja, niin kuljin vähän löysin rantein. Pistä
seuraavalla kerralla assembler-jutut heti ja skriptit lopuksi, niin
lähtee oikeammalle raiteelle.
Kurssin asiasisältö on kokonaisuutena OK ja materiaali oli hyvää.
Sellaista toivoisin, että jos keräsin nyt vahingossa liikaa
miinuksia, enkä pääsekään läpi, niin voisitkohan tiedottaa
epäonnistumisesta heti? Muuten en ennätä valmistautua uusintaankaan.
Mukavaa oli, että tenttitilaisuudessa on kunnolla aikaa."
Kiitos jäsennellystä palautteesta, hyvistä huomioista ja
kohteliaista lisäyksistä :).
Miinuspisteiden osalta on ehkä katsottava kaikkien 113 tenttijän
tulokset ja tehtäväkohtaiset pisteet, ja mietittävä, onko se -0.5
pistettä liikaa arvaamisen kitkemiseksi. Väittämätehtävissä
odotusarvo arvaamalla olisi 0, ja nyt kun on myös "yhdistä lauseita"
ym., joissa oikean vastauksen arvaustodennäköisyys on mallia 25%,
niin arvaamisen odotusarvo oikeastaan on negatiivinen.
Voi olla, että pienemmälläkin miinustuksella saataisiin
minimaaliseksi riski päästä arvaamalla läpi. Maito on tietysti jo
maassa siinä mielessä, että arvosteluperuste (-0.5 väärästä) oli
tiedossa tenttiä tehtäessä, joten jokainen tenttijä on tehnyt oman
riskiarvionsa sen tiedon varassa. Tällä perusteella tätä ei ehkä
uskalla jälkikäteen enää muuttaa tämän kurssikerran
osalta. Katsotaan ja analysoidaan tulokset, ja tehdään sitten
toimenpiteitä.
Erityisesti katsotaan, että arvosanajakauma käy järkeen. 113 hengen
populaatio on uskoakseni riittävän suuri arvioiden tekemiseen ja
vertaamiseen aiempiin kurssikertoihin, vaikka kysymykset nyt
erityyppisiä olivatkin.
- "GNU/Linux; kernel ja käyttis ovat eri asia, kernel ei yritä
toteuttaa POSIXia"
Hyvä täsmennys. Asiahan on selvä, mutta on saattanut jäädä sanomatta
juuri noilla sanoin. Kirjataan se jatkossa materiaaliin noilla
sanoin. Uskon kuitenkin, että tällä kurssikerralla saatiin riittävän
useaan otteeseen käsiteltyä kirjastojen kerroksia ja ytimen
kutsurajapintaa, joten kokonaisuuden jälkeen pitäisi olla kyllä
selvää, mihin kirjasto loppuu ja ydin alkaa, ja mihin kerrokseen
POSIXin toteuttaminen sijoittuu.
HUOM: Jos muistat laittaneesi tenttipaperiin jotakin, mitä tähän ei
ollut kaivettu, niin ilmoita!! Koska olen mielestäni ottanut kaikki
papereissa olleet kommentit tähän.
[Seuraavat löytyivät tarkemmassa läpikäynnissä luennon jälkeen]:
- "Tulin tähän tenttiin koska olin unohtanut poistaa ilmoittautumiseni
ajoissa. Tarkoitus oli tulla tekemään koe vasta 12.6., eli tähän
tilaisuuteen ei oltu valmistuttu. Ompas käsiala huonontunut kun
tässä opinahjossa on vuoden viettänyt."
Propsit siitä, että tulit paikalle tenttitilaisuuteen, johon olit
ilmoittautunut! Onnea ja osaamista seuraavaan yritykseen
12.6. Käsiala kannattaa pitää kunnossa. Pidemmän päälle joutuu melko
todennäköisesti draftailemaan suunnittelukaavioita, mindmappeja ynnä
muuta, joista kavereiden täytyy saada selvää. Alussa ei vielä ehditä
tuohon opinahjossa, kun on niin paljon koodattavaa :).
- "Tentti oli hyvä."
Noh.. kiva että ainakin joku tykkäsi :) Katsotaan onko tilanne sama
vielä arvostelun jälkeen...
- "Unohdin lukea tenttiin :)"
- "Täytyy vielä vähän treenata..."
- "Valitettavasti tälle kurssille ei jäänyt aikaa, mutta opiskelen
varmaan kesällä ja tentin heinäkuussa :)
Uusinnassapa sitten!
- "Hyvä kurssi. Haastava verrattuna moneen ja taitaa uusintaan tentti
mennä. You are not prepared!"
Kiitos positiivisesta palautteesta. Haastaviahan kaikkien kurssien
pitäisi olla, eihän niissä muuten oppisi uutta :). Next time you'll
be prepared!
- "Tuuletetaan! (toivottavasti tarkastuksen jälkeenkin on syytä siihen)
Tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Kyseisen palautteen antaja voi
kylläkin tuulettaa vähintään selkeää läpipääsyä vastausrivinsä
yleiskuvan perusteella. Mallia monta oikein, eikä yritelty arvailla
liikaa.
- "Ei voi mennä läpi. :)"
Hyvä, jos tilanne kuitenkin hymyilyttää hymiön verran :). Uusinnassa
sitten!
- "Monivalinta on yllättävän hyvä tenttimuoto; vääristä vastauksista
tosin rokotetaan ehkä turhan ankarasti, vaikka virhe ajattelussa voi
olla pieni. Kiitokset hyvästä kurssista!"
Kiitos positiivisesta palautteesta sekä perustellusta kritiikistä!
Kyllähän se näin jälkiviisaasti ajatellen on rankka rokotus tuo -0.5
pistettä. Nyt kun sitä ei etukäteen osattu arvata, niin tämän kanssa
on elettävä vielä kesän kaksi uusintaa (ks. perustelut
yllä). Populaation tasolla skaalataan kokonaispisteytystä kaikkien
osalta tarvittaessa, jos tarvetta ilmenee.
- "Mukava kurssi, paljon asioita jotka on hyvä tietää. Tavallaan
hyötyy ja tavallaan kärsii demojen vapaammasta aikataulusta
(soveltuu kyllä hyvin kiireisemmän opiskelijan aikatauluun).
Kiitos positiivisesta palautteesta ja rehellisestä mielipiteestä
aikataulutuksesta. Deadlinet ovat pohdituttaneet paljon vuosien
varrella, ja jokaisessa ratkaisussa on hyviä ja huonoja puolia.
- "Muistutti niin paljon mallitenttiä, että tuntui helpolta. Kohta 28
meni arvailuksi, muut kuvittelen tietäväni."
Näin oli tarkoitukseni, että malliin tutustutaan ja sitten tuntuisi
helpolta. Mutta toivottavasti olit myös tarkkana, koska tehtäviä oli
muutettu malliin nähden! Automaatti sen aikanaan kertoo.
Tehtävää 28 ei olisi kylläkään välttämättä kannattanut arvata :)
Katsotaan nyt, miten kyseisen tehtävän arvostelun kanssa käy
ylipäätään (ks. palauteluennolla läpikäydyt huomiot ylempänä).
- "Kurssi oli loistava, mutta Ohjelmointi 2 ja vaihtoon hakeminen
söivät voimavaroja suoritukselta. Tehtävät olivat paras
osa. Erityisen selkeä opastus ja harjoitteet vähensivät pelkoa
uudelta unixkäyttäjältä"
Kiitos positiivisesta palautteesta. Olen tehnyt paljon töitä
mm. mainitsemiasi piirteitä kohti eli selkeää opastusta ja
pelkokertoimien pienentämistä uusien teknisten asioiden lähestymistä
kohtaan. Toivottavasti vaihtokohde löytyy! Vaihtoon lähteminen on
erittäin suositeltavaa. Muista sopia vaihdossa tehtävistä kursseista
*etukäteen* oman opintoneuvojan kanssa :)
- "Pitäisi katsoa luentotallenteet ainakin kaksi kertaa lisää ennen
kuin tuntisi osaavansa."
Niitä voi onneksi kotona kelailla tylsien osien yli ja katsoa
tuplanopeudella tai hidastettuna tarpeen mukaan :)
*** Yleistä palautetta demoista
Nämä löytyvät demosivustolta (ei varsinaisa spoilereita niille, joilla
demot on vielä kesken):
http://itka203.it.jyu.fi/pages/geneerinen_palaute_opiskelijoille_2015.rst
Käydään läpi luennolla, jos ehditään.